Blogissani jaan ajatuksiani elämästä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin painottaen. Anna mun treenaa! -nimi on moniselitteinen, ja milloin ei treenata vaikkapa kahvakuulaa tai raakakakkuja, niin silloin treenataan elämää ;) Näissä moninaisissa lajeissa kun ei onneksi koskaan voi tulla valmiiksi!
Kategoriat: treeni, hyvinvointi, lifestyle
Suosituimmat: 386
Kuumimmat: 85
Uusimmat: 418

Elämässä asiat kääntyvät päälaelleen joskus ihan silmänräpäyksessä, joskus pidemmällä aikavälillä. Joskus muutosta ei pysty ollenkaan ennakoimaan, kun taas joissain asioissa on mahdollisuus ottaa loiva laskeutuminen uuteen. Monesti muutoksille on tyypillistä, että niiden kulun ja merkityksen huomaa kunnolla vasta jälkeenpäin. Tuskin näitä asioita tarvitsee omasta elämästään meidän kenenkään kovin pitkään etsiä. Itselläni yksi selvä ja arkeen ratkaisevasti vaikuttanut asia lähimmän vuoden...

Nyt kirjoitan aiheesta, josta en vielä pari kuukautta takaperin olisi edes uskonut saavani aikaiseksi näin syväluotaavaa tekstiä. Nimittäin niinkin elämäämullistavasta asiasta kuin hiihdosta. Koska ihan oikeasti sitä se on ollut, ainakin miulle. Lapsuusajan hiihtomuistoni eivät juuri poikkea niistä stereotypisistä koululiikunta-asioista. (Niin harmillista, koska en haluaisi olla omalta osaltani tämän ”ilosanoman” levittäjä…) Sen tosin haluan sanoa, että aina kouluun lähtemiseen asti...

Hyvää ystävänpäivää! Tämä onkin hyvä ajankohta päättää tasan kuukauden kestänyt, täysin suunnittelematon luova taukoni blogin suhteen. Sen lisäksi että monen, monen kirjoitusvuoden jälkeen tällainen pikku breikki tuli ihan kuin pyytämättä (ja tarkemmin pohdittuani täysin tarpeeseen), tammikuu oli täynnä huippuja kirjoitustöitä, joiden vastapainoksi tekikin mieli tehdä jotain muuta kuin tuijottaa tietokoneen ruutua vielä lisää :) Ja vitsit tää kuukausi tuntuu ihan todella pitkältä ajalta,...

Jos olet vähääkään ehtinyt seurata somea ja etenkin Facebookissa jaettuja linkkejä, väitän, ettet ole voinut olla törmäämättä tähän kehuihin liittyvään Ylen juttuun. Ai että, miulle tuli ihan sellainen Vihdoinkin!-olo, kun klikkasin kyseiseen artikkeliin ja luin sitä. Miusta on erittäin positiivista, että kehuminen ja sen vaikutukset on nostettu valtamedian otsikoihin (ja että se on saanut vieläpä niin paljon jakoja somessakin). Ensinnäkin tuollaiseen artikkeliin on ilo törmätä kaikkien...

Eilisellä hiihtoreissullani olin pysähtynyt tutkimaan reitin pituutta ladunvarressa olevasta kartasta, koska en vielä paikallisten reittien pituuksia tarkalleen tunne. Olisihan se nimittäin kiva leijua hiihtäneensä kymmenen kilometriä, mutta ei vain sovi miun omalletunnolle, ellen varmasti tiedä lenkin pituutta kympiksi :DKarttaa tutkaillessani ohitseni hiihti vanhempi mies, joka pysähtyi kysymään, olenko eksyksissä. Naurahdin ja sanoin, että olen itse asiassa menossa jo kotiinpäin, mutta jäin...

Hyvää alkanutta uutta vuotta! :) Tässä on taas ainakin itselläni pieni sopeutuminen käynnissä, kun en oikein tiedä että olenko vielä vähän lomalla, kuitenkin jo töissä vai viipyilisinkö hetken jossain niiden suloisessa sekoituksessa. Ainakin joku siirtymävaihe tässä on jo tiukasti menossa, koska tänään avasin Wordin työjuttujen merkeissä ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon. Se tuntui tosi kivalta, havaitsin, ja pistin naputellen kuin mitään lomaa ei olisi välissä ollutkaan :) Uuden vuoden...

Sanalla sanoen meidän joulu oli ihana ja kahdella sanalla ihanista ihanin. Koska tuota tunnelmaa on lähes mahdoton pukea sanoiksi ja koska tiedän ajatusten olevan suunnattu tässä vaiheessa jo joulunjälkeiseen elämään, ns. jätän tämän vain tähän. Eilinen Kemiin lähtö sen sijaan oli raastava. Huomasitko, kirjoitinKemiin lähtö – ja ihan tietoisesti? Miusta on nimittäin edelleen välillä hankala puhua kodista tai kodeista. Juuri siksi, että niitä on kertynyt kohdalleni useampia elämäni...

Piparit leivottu, piirakat ja pullat paistettu. Joulumuistamiset viety ja kuusi koristeltu. Muistin kyllä jo ehtineeni kaivata tätä tunnelmaa vuoden mittaan, mutta että tosiaan näin paljon <3 Nyt istun sohvalla hämärässä ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, olen tänä iltana viimeisenä hereillä vain katselemassa joulukuusenkynttilöiden tuomaa valoa. Tai ainakin aamulla ensimmäisenä, jos väsy alkaa painaa ”liian” aikaisin. Tosin joulun taika on siinäkin, että vaikka illalla ei millään meinaa...

Selaisinpa mitä tahansa vuosien takaisia päiväkirjojani tai silloisten kavereideni kaverikirjoja, yksi juttu olisi pomminvarma. Haaveammattia kysyttäessä miun vastaus oli opettaja tai kaupan myyjä. Check ja check. Lapsena opettajan työssä houkutteli eniten taululle kirjoittaminen ja opettajanhuoneeseen pääseminen. Kaupan myyjän sen sijaan saisi näpytellä kassakonetta ja sehän se vasta mielenkiintoiselta ja niin jännältä vaikuttikin! Totuus on tarua ihmeellisempää, niin kuin sanotaan. Pelkkä...

Alkuviikko oli itselleni erinäisistä syistä hieman nihkeä ja alavireinen. Olen tosi tunteellinen ja herkkäkin, mutta enpä muista milloin viimeksi olisin esimerkiksi itkenyt kolmena päivänä peräkkäin niin kunnollisia itkuja, että olisin joutunut ”vähän” aikaa keräilemään itseäni (ja laskemaan silmieni punoitusta) ennen ihmisten ilmoille lähtemistä. Tunteet ovat menneet ihan hirmuista vuoristorataa ja maanantai-iltana nukkumaan käydessä totesin miehelleni, että välillä on vain sellainen olo, että...