60 vuotta täyttäneen ammattikirjoittajan elämää.
Kategoriat: elämä, luonto, koti
Suosituimmat: 98
Kuumimmat: 597
Uusimmat: 9

Kuva valehtelee: oksasakset ovat normaalin mittaiset, aika isot, mutta tuo julmettu kanto saa ne näyttämään lähes taskukokoisilta. Meillä on täällä tontillamme muutamia tosi isoja ja vanhoja puita. Kuvan kanto kuului kuuselle, joka oli niin iso, että se olisi kokonsa puolesta kelvannut Turun tuomiokirkon edustalle valtakunnan viralliseksi joulukuuseksi. En enää muista, kaatuiko puu itsestään vai kaadettiinko se ja jos niin miksi. Kuusen kaato ei tosiaankaan ollut tämän päivän agendalla, se on...

Koira ei muuten liity juttuun kuin sikäli, että nyt sille on enemmän aikaa. Kaksi viikkoa sitten edessäni oli kiireinen viikonloppu, useita juttukeikkoja. Vaikka tiesin, että koko viikonloppu menisi töissä, olin tyytyväinen. Alkuvuoden sairastelut tekivät sen, että pystyin ottamaan töitä tavallista vähemmän ja nyt, kun flunssakierre tuntui taas olevan suvantovaiheessa, tuntui hyvältä tehdä niin paljon töitä kuin mahdollista. Sitten yksi keikka peruuntui ja kohta toinen ja kolmas. Äkkiä ei...

Nyt on aikaa tehdä asioita, joita muuten lykkää hamaan huomiseen. Omalla listallani on ainakin ikkunoiden pesua ja pihatöitä, mutta ensimmäiseksi siivosin vaatehuoneen. Kannoin sieltä ensin kaiken ulos tuulettumaan. En heittänyt tavaroita pitkin pihaa vaikka se siltä näyttää - oli kova tuuli ja se noita koreja viskoi. Olemme asuneet tässä talossa reilut puolitoista vuotta. Kaikki tuntuu yhä uudelta, mutta kun ryhtyy siivoamaan ja varsinkin jos sen tekee silmälasit päässä näkee kyllä, miten...

Minusta on vähän huvittavaa, että ihmisille annetaan ohjeita siitä, mitä kotona voi tehdä. Ihan niin kuin kotiin sairauden tai jonkun muun syyn takia jääneet olisivat jossain oudossa paikassa. Koska minulla on kuitenkin hyvä ehdotus tähän(kin) kohtaan, niin tässä tulee: tehkää nukenvaatteita. Innostuin taannoin ompelemaan tyttäriltä jääneille barbeille uusia vermeitä. Tällaisia: Voi olla, että saan jatkaa ompelutöitä ihan rauhassa ja pitkän aikaa, sillä varsinaiset työt ovat vähentyneet...

Ennakoin kirjastojen sulkemista ja hain tänään vähän luettavaa. Kävin samalla luontaistuotekaupassa ostamassa havupuu-uutetta, tyrnimehua ja sinkkiasetaattia. Havupuu-uutetta olen käyttänyt jo kymmeniä vuosia. En tiedä, onko siitä ollut minulle hyötyä, mutta ainakin olen säästynyt vakavilta taudeilta tähän asti. Tyrnimehua juon nyt C-vitamiinin takia ja sinkkiasetaattia ostin ihan sen takia, että sitä on niin vahvasti suositeltu flunssan torjumiseen. Otan siis coronan vakavasti, vaikka joku...

Vilja ja minä pääsimme tänään lähtemään päivälenkille koskematonta tietä pitkin. Tämäkin on coronan aiheuttamaa, sillä jos se ei olisi aiheuttanut sellaista hässäkkää kuin on, olisin jo aamulla ottanut auton ja lähtenyt töihin. Nyt, kun toden teolla on ryhdytty perumaan tilaisuuksia coronan takia, minulta on kahdessa päivässä peruuntunut neljä juttukeikkaa. Kansalaisopisto, jossa pidän kirjoittajakurssia, sulki sekin ovensa ainakin kahdeksi viikoksi. Lisäksi on peruuntunut Journalistiliiton...

Ostin eilen tämän pienen Canonin. Tein kaupat turkulaisessa JAS Tekniikassa ja maksoin 449 euroa. Kamera on pienempi kuin Samsungin kännykkä, jolla otin tämän kuvan. Ensivaikutelma on oikein lupaava. Kamera on näppärä käyttää, enimmäkseen sitä ohjataan kosketusnäytöllä ja jos kuvaamisen perusasiat noin suunnilleen ovat hallussa, laite on helppokäyttöinen. Hankaluutta aiheuttaa se, että pienen koon takia myös kaikki merkinnät ovat tavattoman pieniä, enkä näe yhtään mitään ilman...

Lainasin kirjastosta Marika Riikosen uutuuskirjan Hevostytöt ja aloitin sen äsken aamupuuron kanssa. Tuli heti sellainen olo, että tästä pitää kirjoittaa, hevoshulluudesta. Harmi, kun en pari vuotta sitten törmännyt Riikosen tekemään nettikyselyyn aiheesta, olisin varmasti vastannut siihen. Nyt kirjan vanhin siteerattu hevostyttö on vuotta nuorempi kuin minä. En osaa sanoa, milloin hevoshulluus iski sillä tuntuu, että se on ollut minussa aina. Olin lapsena hevoshullu sillä tavalla, kuin vain...

Me toteutimme unelman, jota monet muut vasta hautovat: muutimme kaupungista maalle. Kun virallisesti muutuimme turkulaisista laitilalaisiksi, minä olin 60- ja mies 69-vuotias. Siitä on nyt vajaat kaksi vuotta. Muutimme Turun keskustan tuntumasta, tiiviisti rakennetulta puutaloalueelta tänne korven syrjään, jonne ei näy naapureita. Rakennutimme uuden talon vanhan (yläkuvassa) viereen. Vanha talo oli meidän kesämökkimme lähes 20 vuotta. Olemme viihtyneet valtavan hyvin. Se ei silti tarkoita...

Kun suunnittelimme tätä taloa, haaveilin työhuoneesta, jossa on uusi, valkoinen sähköpöytä, valkoiset säilytyskalusteet eikä mitään vanhaa (paitsi minä). Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, työhuone on tuupattu täyteen vanhoja huonekaluja, osa koiransyömiä tai muuten kuluneita. Haaveeni uusista huonekaluista haihtuivat asuntokauppariidan jälkiselvittelyihin ja toisaalta: nämä ovat ihan hyviä. Nyt täällä on sentään uusi matto. Kuva ei tee sille oikeutta eikä näytä sitä, että matossa on täsmälleen...

Kärsin parhaillaan tämän vuoden kolmannesta flunssasta. Koko alkuvuosi on siis mennyt enemmän sairaana kuin terveenä tai edes toipilaana. Freelancerina minulla on mahdollisuus hallita omaa kalenteriani ja niinpä sairastuminen ei välttämättä merkitse katastrofia. Voin siirtää haastatteluja, lykätä töitä huomiseen tai ensi viikkoon tai vain ilmoittaa (tosin äärimmäisen harvoin) etten nyt pystykään hoitamaan lupaamaani juttukeikkaa. Sairaslomaa minun on turha mennä hakemaan, sillä käsittääkseni...

Mies tuli tuohon työhuoneen ovelle ja halusi tietää, onko minulla joku blogi vielä olemassa ja jos on, niin voisinko kehua tätä tuolia. Ilman muuta. Kuvassa oleva tuoli kun ei ole mikä tahansa istuin, vaan Mukava Tuoli, josta meillä on puhuttu monta vuotta. Tarinan tausta on se, että kun mies vielä oli töissä, sähköchieffinä Royal Caribbeanilla, hänellä oli laivalla hytissään mukava tuoli, josta me kotona olleet kuulimme useamman kerran. Sitten kun aloimme suunnitella talon rakennuttamista ja...

Kerroin viimeksi, miten värjäsin hiukseni kasvivärillä. Kuvassa tulos, johon olin muuten tyytyväinen paitsi sikäli, että väri on liian tumma. Kerron vielä värjäysepisodin jatko-osan. Kävin nimittäin pari päivää värjäämisen jälkeen kampaajalla tasoituttamassa hiusteni latvoja, samalla kampaajalla, jonka luona olen käynyt yli kolmekymmentä vuotta. Hän ei ollut ollenkaan tyytyväinen minun tekemisiini ja sai totta puhuen minut itsenikin katumaan entistä enemmän. Ensinnäkin kampaajani sanoi, että...

Olen värjäyttänyt hiukseni kampaajalla noin 30 vuotta ja ollut melkein aina blondi. Nyt innostuin kokeilemaan kasviväreillä värjäämistä kotona. Yläkuvassa pääni ennen omatoimivärjäystä ja alempana sen jälkeen. Värin ostin omilla rahoillani uusikaupunkilaisesta Amalindasta ja maksoin siitä 14.90. Tämä ei siis ole mainos. Kaupassa minulle suositeltiin Light Blond -sävyä, mutta kuvittelin, että se on liian vaalea. Olisi kuitenkin pitänyt ottaa se, sillä en halunnut näin tummaa lopputulosta. Tämä...

Pikkukaupungin sunnuntai talvella on lohduton. Uudenkaupungin Pakkahuone, vierasvenesatama ja kesäinen munkkikahvikeidas oli tänään päivällä tämän näköinen. Mitä minä siellä tein? Olin työreissulla. Lähdin puolilta päivin Pyhärantaan, meiltä puolen tunnin matkan päässä olevaan idylliseen pikkukuntaan, jonka kylätalossa julkistettiin kotiseutukirja. Ennen varsinaista julkistusta pidettiin lehdistötilaisuus, johon osallistuin ainoana toimittajana. Se on tavallista täällä, parhaimmassakin...