60 vuotta täyttäneen ammattikirjoittajan elämää.
Kategoriat: elämä, luonto, koti
Suosituimmat: 57
Kuumimmat: 614
Uusimmat: 40

Englannin kuninkaalliset ja varsinkin prinsessa Diana ovat taas kovasti esillä uuden Netflix- sarjan The Crown myötä. Minä en ole sarjaa nähnyt, mutta olen kyllä kiinnostunut kuninkaallisista ja kannatan kuningashuoneiden säilymistä lämpimästi. Maailma olisi paljon tylsempi ilman koristeellisia monarkioita, mutta se olisi myös kylmempi ja turvattomampi. Kuninkaalliset ovat merkki jatkuvuudesta, esimerkki-ihmisiä tavalliselle kansalle. Ei siinä mitään pahaa ole, ei varsinkaan kun he pelkästään...

Tässä Ikeasta ostettu lampaantalja ennen ja jälkeen pesun. Taljasta tuli kuin uusi. Pesin taljan käsin, noin 30-asteisessa vedessä ja valkopyykille tarkoitetulla pesuaineella. Pestessäni mietin, että myös koiran shampoota olisi voinut kokeilla, turkki kuin turkki. Pari päivää kestäneen kuivumisen jälkeen kampasin taljan koiran teräskammalla. Talja oli tosi nuhruinen, sillä koira on maannut sen päällä. Nyt en enää taida raaskia luovuttaa tätä koiralle, on se niin nätti. Jos ryhdyt...

Tämä on sellainen aihe, josta olen ajatellut monta kertaa kirjoittaa, mutta epäröinyt. Voi olla, että pistän pääni giljotiiniin kun nyt kirjoitan, mutta menköön sitten. Aiheena on painonhallinta vaikka minulla itselläni ei ole sen suhteen ongelmia. Olen 62-vuotias, 167 senttiä pitkä ja painan 56-57 kiloa. Vaatekokoni on 34-36. Paino on pysynyt samana lähes koko elämäni. Teini-iässä lihoin vähän ja painoin suurimmillani 65 kiloa. Sitten sairastuin vakavasti ja laihduin nopeasti ja paljon....

Kuvan muinaishauta on tavallisen koiralenkkini varrella. Haudan takana häämöttää kylä. Päivä alkoi meillä tänään 5.15, kun koira herätti. Herätyksestä kului vielä monta tuntia ennen kuin päivä valkeni ja jopa aurinko alkoi paistaa. Lähdin Viljan kanssa ulos ja otin kameran mukaan. Nyt, kun syksy on ollut lämmin, täällä riittää vielä lenkkireittejä. Kaikki tiet ovat kulkukelpoisia toisin kuin sitten jos tulee lunta ja jäätä. Sitten ei enää pääse ilman nastakenkiä minnekään, ei edes...

Yksi ikääntymisen parhaista puolista on se, että ihmissuhteisiin ei suhtaudu enää mustavalkoisesti. Ei vain jaksa eikä viitsi enää vatvoa toisen rakastamisen astetta tai omia loukkaantumisia milloin mistäkin. Voi rauhassa olla kuten Vappu ja Muru, nuo epäsuhtaiset ja nyt jo manan majoilla olevat kaverukset. Toinen saa olla kani ja toinen koira, mutta siitä ei tehdä ongelmaa. Miksi juuri nyt ajattelen tätä: istuin pari tuntia kutomassa villapaitaa ja katsoin samalla televisiota. Päädyin 90...

Eilen varmistui, että Joe Biden on Yhdysvaltojen tuleva presidentti. Tuon tiedon jälkeen on tuntunut, kuin valo olisi syttynyt ja tarkoitan tätä todella. Olen niin iloinen ja tyytyväinen siitä, että neljän vuoden tragikoominen kouhotus loppuu. Vaihdoimme eilen illalla muutamia huutomerkein ja iloisin hymiöin varustettuja viestejä miehen Amerikan-serkun kanssa. Hän äänesti Bidenia ja sanoi, että Trumpin presidenttikausi on ollut kuin painajaisunta. Voi vain kuvitella, kuinka iloisia...

Selasin vanhoja kuvia ja löysin sieltä tämän, muutama vuosi sitten Kuressaaressa otetun kuva. Eikö olekin kaunista? On ihan selvää, että tätä idylliä ei ole tehty rahalla. Tässä pienessä, vaatimattomassa talossa asuu joku, joka siivoaa pihansa joka päivä ja hoitaa kukkapenkkiään rakkaudella. Puitteet ovat todella vaatimattomat, mutta niissä on tehty se, mitä voidaan. Tämä on se, mitä itse olen miettinyt monta kertaa: miksi ihmisen pitää aina hamuta jonnekin tulevaisuuteen, haaveilla...

Vanhan talon tupaan kutomani poppanat tulivat valmiiksi. Kokeilin niitä sen verran, että sain kuvat otettua, sitten sammutin kynttilät ja käärin liinat pois pöydiltä. Niitä on turha jättää hiirten liattavaksi nyt, kun on jo kylmä ja hiiret tunkevat sisälle taloon. Olen käynyt laittamassa tulet uuneihin lähes joka päivä. Talossa on sähköpatterit, mutta ne eivät vielä ole päällä. Tulen tekeminen on mukavaa, ainakin näihin uuneihin, joihin yleensä saan sen helposti syttymään. Se on sellaista...

Lapsena haaveilin, että asuisin talossa, jossa olisi paljon huoneita, niin paljon, etten edes kävisi jokaisessa joka päivä. Nyt on. Vierashuoneen ovi voi olla kiinni vaikka viikon tai kaksi, riippuu ihan siitä, tuleeko vieraita. Tämä on ylellisyyttä, ehdottomasti. Laskostin tuon äskettäin valmistuneen tilkkupeiton vierashuoneen sängyn päälle odottamaan sitä, että laitan sen omaan sänkyymme jonne se on tarkoitettu. Koska se tapahtuu, sitä en tiedä, mutta sen tiedän, ettei se noin vain käy....

Otin tämän kuvan eilen kun odotin kansalaisopistossa oman ryhmäni saapumista luokkaan. Ohjaan elämäkerrallisen kirjoittamisen ryhmää ja olen tehnyt sitä jo monta vuotta. Kokoonnumme käsityöluokassa, siksi nuo taustalla näkyvät ompelukoneet. Eilen oli ensimmäinen kerta, kun käytimme maskeja. En siis vain minä vaan koko ryhmä. Se sujui aika hyvin, vaikka pelkäsin, että puhuminen ja kuuleminen olisi vaikeaa. Eihän tämä hauskaa ole, mutta tehdään nyt kaikki mitä voidaan, että saamme...

Kun tänä aamuna tulin ulos makuuhuoneesta, astuin suoraan lammikkoon. Vilja oli taas pissannut lattialle, tällä kertaa oven eteen. Koirasta on tullut ongelma. Se on asia, jonka kanssa en pääse eteen- enkä taaksepäin, sillä kaikki vaihtoehdot ovat joko huonoja tai mahdottomia. En voi palauttaa koiraa sen entiselle omistajalle, vaikka tiedän, että hän sydämestään sen mielellään ottaisi jos voisi. En voi etsiä koiralle uutta kotia, sillä miksi laittaa ongelmaa kiertoon? En voi lopettaa...

Tuntuu tosi hyvältä, kun saa jonkun ison työn valmiiksi. Parisängyn tilkkupeitto on yksi pitkään työn alla olleista ja tänään ompelin viimeiset pistot. Aloitin joskus viime syksynä ja silloin tavoitteeni oli saada uusi sängynpeitto jouluksi. Tuleehan se, vaikka ei viime jouluksi niin seuraavaksi. Olen hätäinen tekijä, ihan minkä tahansa hauskan asian parissa. En malta suunnitella kunnolla, sillä työhön pitää päästä heti. Sillä tavalla tulee paljon virheitä ja hukkatyötä ja näin tapahtui myös...

Laitilan Sanomissa oli tänään juttu meidän majoitustoiminnastamme. Mies ei halunnut kuvaansa eikä edes nimeään julkisuuteen joten minä edustan meitä tässä yksin. Jutussa tulee aika mukavasti esiin airbnb-majoittamisen idea: ei pelkästään rahasta, vaan myös siksi, että se on kiinnostavaa ja tuo elämää vanhaan taloon. Rahastakin mainitaan: olemme tienanneet tänä kesänä 818 euroa. On ihan hyvä puhua avoimesti rahasta sillä se jos mikä kiinnostaa ihmisiä. En ymmärrä, miksi raha on usein sellainen...

Viimeinkin pääsin kutomisen alkuun. Valmista poppanaliinaa on nyt noin 70 senttiä. Ensin tuntui, ettei hommasta tule mitään. Ensimmäinen yritelmä näytti ihan kamalalta. Kokeilin lyödä tiukempaan, sitten kutoa kaksinkertaisella kuteella ja sitten vaihtaa kokonaan kudetta ja tehdä jotain ihan muuta kuin pöytäliinaa, vaikka keinutuolinmattoa. Mistään ei tullut kunnollista. Aikani kokeiltuani muistin, että poppanaa ei saakaan lyödä kovaa vaan ihan varovasti. Sitten alkoi sujua ja luulen, että...

Kuinka pöljä ihminen voi olla? Ihan kuinka pöljä vaan, ainakin minä. Viimeisin todiste saatiin kun innostuin taas pitkästä aikaa kutomisesta. Olen omistanut kangaspuut pitkään. Puuni ovat todennäköisesti 1800-luvulta, mutta ajavat asiansa hyvin. Kaikki osat irtoavat toisistaan helposti tai vähällä vaivalla ja ne voi aina korvata uusilla jos tarve vaatii. Puut siis toimivat, omistaja ei niinkään. Minusta kangaspuiden omistajan pitää hallita koko kankaankutomisen prosessi alusta loppuun....