60 vuotta täyttäneen ammattikirjoittajan elämää.
Kategoriat: elämä, luonto, koti
Suosituimmat: 96
Kuumimmat: 632
Uusimmat: 79

Pieni nurkka eteisessä tuottaa minulle paljon iloa. Jotta pääsin ottamaan tätä kuvaa, piti ensin tehdä korituolilla oleva tilkkupeitto ja matto, joka on tuolin alla, ja sitten vielä pestä ikkunat ja lattiat osana koko talon kevätsiivousta. Kuvan pelargonia ei sekään ole suoraan kaupasta, sen olen talvettanut tuvassa ja hoivannut kevätkuntoon. Stailauksen kustannukset? Mitenkähän noita laskisi, kun kuvassa ei ole mitään, mikä olisi ihan vastikään ostettu kaupasta. Tuon rottinkituolin ostin...

Vanhempani ovat olleet kuolleita jo 20 vuotta, molemmat poistuivat tästä elämästä 71-vuotiaina. He olivat lähtökohdiltaan köyhiä ihmisiä eivätkä itsekään kyenneet elämään niin, että heille olisi kertynyt varallisuutta. Niinpä minulle ja ainoalle veljelleni ei juuri jäänyt perittävää. Se ei millään tavalla vaivannut minua silloin ja vasta nyt olen alkanut ajatella, että asiat olisivat voineet mennä toisin. Oman sukupolveni vanhemmissa on myös niitä pariskuntia, jotka omien vanhempieni lailla...

En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita historiasta. Edes omasta historiastaan. Ehkä tämä osoittaa jotain rajoittuneisuutta minun omassa ajattelussani, mutta silti. Miten voi olla kokonainen ihminen jos ei yhtään tiedä, mistä ja kenestä on lähtöisin eikä näe, miten maailma on muuttunut eikä siten voi sitäkään ymmärtää, että maailma muuttuu myös jatkossa? Minun on tietysti helppo sanoa, kun olen aina ollut äärimmäisen kiinnostunut kaikesta menneestä. Jo pikkutyttönä piinasin...

Täytin maaliskuussa 64 ja se on minulle virallinen vanhuuseläkeikä. Aion myös "jäädä" eläkkeelle, sillä eläkkeen lykkäämisestä ei olisi minulle mitään hyötyä. Tein siis eläkeanomuksen hyvissä ajoin ja nyt olen saanut päätöksen. Työeläkkeeni on 747,15 euroa kuukaudessa. Koska se on niin pieni, saan päälle kansaneläkettä reilut 200 euroa. Kokonaiseläkkeeni on aika tarkkaan tuhat euroa kuussa. Eläkkeen määrä ei yllättänyt suuntaan eikä toiseen, se oli se, mitä odotin ja minkä olen monta kertaa...

Otsikko voi olla vähän raflaava. En yritä tarjoilla apua vakaviin mielenterveysongelmiin, niitä minulla ei ole. Alakuloon, väsymykseen ja johonkin, jota uskoakseni voi kutsua lieväksi masennukseksi sen sijaan on ja se on tämä: menkää ulos. Ulos lähteminen ei välttämättä ole ihan helppoa, jos se ei ole tapana. Kotiin on helppo jäädä, siellä on mukavaa ja turvallista. Tiedän sen itsestäni; jumitan helposti tässä koneen äärellä vaikka koko päivän, mutta sitten, kun saa pakotettua itsensä...

Asu Kisu Korsin, kuva: Jenni Virta Pidän kirjaa kuluistani ja lasken mielelläni tuloja ja menoja mutta en ole koskaan ennen selvittänyt itselleni tarkasti, kuinka paljon minulla kuluu rahaa pukeutumiseen. Nyt selvitin. Jos joku olisi vielä eilen kysynyt minulta, paljonko kulutan rahaa vaatteisiin, olisin hymähtänyt ja sanonut, etten juuri yhtään. En ole mikään tyylilyyli ja vaikka pidän kauniista asioista ja haluaisin mielelläni olla kaikella tapaa kaunis, en puuhastele sen asian ympärillä...

UusinPerjantaijuttupyörii oman lempiaiheeni ympärillä. Olen intohimoinen Aino Kallas -fani, mikä tarkoittaa myös sitä, että samaan joukkoon mahtuu monta 1900-luvun alkupuolen kirjailijaa ja taiteilijaa. Yksi heistä on Ainon sisarpuoli Helmi Krohn, jonka tyttärentyttärentytärtä Hilkka Oksama-Valtosta kävin haastattelemassa. Pohdimme Hilkan kanssa muun muassa kulttuurisukuun kuulumista ja sen merkitystä ja perintöä. Varmaan tällaiseen sukuun kuuluminen myös velvoittaa; jos isovanhemmissa,...

Tyhmä kysymys; tietysti kannattaa. Miten saada itsensä liikkeelle, se on toinen juttu. Kuvassa minä hiihdän ehkä neljättä kertaa tänä talvena. Liikunta on jäänyt todella vähiin ai jäänyt, miten niin? Miten olemattomasta voi mitään ottaa pois? Niin niin, mutta tarkoitan että vähäkin innostus liikunnan harrastamiseen on pysynyt poissa. Kuitenkin joka kerta, kun saan itseni liikkeelle, siitä tulee hyvä olo. Pohdimme liikunta-asiaa myösPerjantaijutussa. Haastateltavana on liikunta-alan...

Eijan ja minun yhteinen Perjantaijuttu-blogi on saanut hämmentävän hyvän alun. Tänään ilmestyi taas kaksi uutta juttua: haastattelu Ulla Järvestä sekä taustajuttu haastattelun teosta ja vähän muustakin. Ne löytyvätTÄÄLTÄ. Uusi blogi on kuin muovailuvaha tai kohokas tai joku, jota luulee ja toivoo hallitsevansa, mutta joka elää omaa elämäänsä ja menee suuntaan, jota ei etukäteen tiedä. Meillä on tarkoitus tehdä jotain, jota kukaan muu ei ole tehnyt ja saada se näyttämään ja tuntumaan meiltä,...

Lopultakin voin kertoa, mitä olemme puuhanneet viime kuukausina - siis muutakin kuin kirjoja. Toimittaja Eija Eskola-Buri ja minä olemme perustaneet Perjantaijuttu -nimisen blogin, joka löytyy täältä: https://perjantaijuttu.fi/ Ideana on julkaista yksi juttu, yleensä henkilöhaastattelu, kerran viikossa. Samalla julkaistaan taustajuttu, jossa kerrotaan vaikkapa siitä, miten henkilöjuttu syntyi mutta voidaan siellä kertoa jostain muustakin. Ensimmäiset kaksi haastattelua on nyt julkaistu,...

...

Tässä se nyt on, oma kirja, painotuoreena. Kuvassa minun kanssani kirjasta iloitsee kuvittaja Kristiina Erkko. Hain kirjat iltapäivällä Painolasta ja manasin Turun katuja, jotka ovat paikka paikoin ihan kamalia ajaa. Kitkarenkaat eivät juuri auttaneet asiaa. En olisi silti mistään hinnasta jättänyt kirjojen hakemista parempien kelien toivossa, sillä on tätä päivää niin kovin odotettu. Myöhemmin iltapäivällä joimme sitten teetä ja söimme kakkua kirjan kunniaksi meidän osuuskuntamme toimistolla...

Tänään on syytä hymyyn, sillä minun lastenkirjani meni painoon. Valmista pitäisi olla jo ensi viikon lopulla. Kirjan nimi on Minä, Miina Helmi Ilona ja sen päähenkilö on kahdeksan- ja puolivuotias tyttö. Kirja EI kerro kiusaamisesta, avioeroista, väkivallasta, juopottelusta eikä hylätyksi tulemisesta, siinä ei oteta kantaa mihinkään eikä siinä arvuutella kenenkään sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista. Tarina ei siis ole millään tavalla trendikäs, mutta se ei myöskään...

Olen tietääkseni boomer. Tämä hiljattain keksitty uudissana tarkoittaa 1940, 50- ja ehkä jopa 60-luvullakin syntyneitä, joka tapauksessa meitä, jotka olemme nuorten aikuisten vanhempia. Meistä on tullut muodikkaita haukuttavia joita näköjään saa nimitellä kuinka vaan eikä kukaan järkyty ja tarvitse terapiaa. Keskustelupalstoilla roihuaa suoranainen boomer-raivo. Meitä syytetään ainakin ilmastonmuutoksesta, eliniän pidentymisestä ja siitä, että nuorilla perheillä on tiukkaa. Olemme ahneita ja...

Ompelin itselleni pitkästä aikaa mekon. Se on sikses hyvä, kuten täällä sanotaan. Ehkä ei kuitenkaan olisi pitänyt käyttää ompelukonetta eikä silitysrautaa saati niitä useita valoja, joita tarvitsin saadakseni langan neulansilmään ja napinlävet kohdalleen, meille kun tipahti joulukuulta aivan ennätysiso sähkölasku, 810 euroa. Siihen vielä toisesta sähköyhtiöstä tuleva siirtomaksu päälle niin ollaankin jo toisella tuhannella. On siinä laskua yhdestä kuukaudesta. Meillä on tavallisesti asuminen...