Perinnekasveja ja arkista aherrusta 50-luvun talossa ja puutarhassa.
Kategoriat: puutarha, piha, huonekasvit
Suosituimmat: 278
Kuumimmat: 402
Uusimmat: 340

On saatu aurinkoa ja keväisiä säitä viime päivinä ja taimet viihtyvät. Ulkoilusäät ovatkin tarpeen näinä aikoina. Kelloköynnökset eivät vielä ulkoile, mutta vilpolan ikkunanlaudalla ne porskuttavat aika lupaavasti. Viikko siiten koulin taimet ja ne ovat kyllä viikossa vahvistuneet kovasti. Miinanköynnökset ovat aavistuksen hentoisempia, mutta ne ilahduttavast minua erityisesti. Kokeilin nimittäin viime kesänä ensimmäistä kertaa miinanköynnöstä. Ostin valmiit taimet puutarhalta ja syksyllä...

Ryhtyisinkö naattijaksi? En siis savolaisittain nauttijaksi, vaan naattien kasvattajaksi. Tämän kevään uusissa kirjoissa on viherpeukalollakin ihmettelemistä. Ettäkö porkkanan kanta pitäisi iskeä multaan tai mullattomaan kasvualustaan ja ruveta syömään porkkanan varsia? Kyllä! Kirjan mukaan porkkananvarret maistuvat paistettuina salaatissa ja myös leivän päällä makoisilta. En tiedä miltä maistuvat, kun en ole vielä maistanut, mutta Katie Elzer-Petersin kirja Naattijan opas: Kasvata...

Pari viikkoa kylvöstä ja köynnökset ovat saaneet jo hyvän startin kesään. Oikealla kelloköynnöstä tänä vuonna ostetuista siemenistä. Vasemmalle kylvin kokeeksi ensimmäistä kertaa miinanköynnöstä itse syksyllä keräämistäni siemenistä. Pari on punnertanut itsensä valoon ja kasvuun. Hyvä! Saattaa sieltä vielä joku mattimyöhäinen ilmaantua lisääkin. Odotellaan rauhassa. Samana päivän köynnösten kanssa kylvetyt ahkeraliisat ovat myös itäneet. Ne saavat velä jonkin aikaa vahvistua ennen...

Hyvää ja tasa-arvoista naistenpäivää kaikille. Sain ruusuja, toivottavasti tekin. Ellet tänä vuonna sattunut saamaan naistenpäiväkukkia, niin tässä on ainakin kuvana jaossa ruusu myös sinulle. Naistenpäivä oli vähän pilvisempi kuin eilinen lauantai, mutta molempina päivinä kävin ulkoilemassa meren rannoilla. Talvi on ollut niin kehno, että kauemmas jäille ei ole asiaa, mutta lähirannoilla jää oli kelkkailtavassa kunnossa. Uskalsin mennä, kun tiedän, että kesälläkään tuolla ei pääse...

Kukahan kasvien nimet keksii? Sitä tulee miettineeksi, kun löytää uusia variaatioita tutuista kukista. Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica) on Toimelan perennapenkissä loistanut jo vuosia uskollisena ja näyttävänä. Nyt tupsahti siementilauksen mukana, tilaamatta, pussillinen hehkuvarakkaus -nimistä kukkaa (Lynchnis Molten Lava). Pussin mukaan matalampaa kuin palavararakkaus ja jo ensimmäisenä vuonna kukkivaa, jos malttaa esikasvattaa ajoissa. Kyllähän rakkaudet toisiaan muistuttavat, vaikka...

Sainpas minäkin lopulta siemenkylvöt alkuun pari päivää sitten. Olen jo monta viikkoa ihaillut blogeissa esiteltyjä kylvöksiä, mutta itse sain hankituksi siemenetkin vähän myöhässä. Mutta arvelen näiden vielä kesään mennessä ehtivän. Ahkeraliisaa kylvin toista kertaa. Viime vuonna ne onnistuivat hyvin ja päätin ottaa uusiksi. Toimelan pohjoiseen suuntaavilla, varjoisilla portailla on ahkeraliisalle sopiva kasvupaikka. Kasvattaminen ei ole vaikeaa, kun pikkuriikkiset siemenet lopulta...

Syksyllä kevät tuntuu aina olevan tavoittamaton ihanuus. Odottavan aika on pitkä, mutta siitä huolimatta huonekasvien keväthuolto tulee aina yllättävän pian joulun jälkeen. Mullanvaihto ei ole maailman ihaninta puuhaa, mutta työ palkitsee tekijänsä. Onneksi jotkut kasvit innostuvat kukkimaan juuri helmi-maaliskuulla, kuten viirivehka. Sille ei tehty tänäkään vuonna keväthuoltoa. Purkki alkaa olla täynnä, mutta viirivehka taitaa tykätä täyteläisestä ruukusta. Kahvipensas on Toimelan...

Ystävänpäivä on tulppaanien kulta-aikaa. Ihanaa väri-ilotulitusta talven keskellä! Valoisaa ystävänpäivää teille blogiystäväni, kevättä rintaan ja valoa...

Viime vuosi taisi olla erityisen hyvä käpyvuosi tuijille. Toimelan tuijat kukkivat ja käpyilivät ruskeasti ja rehevästi. Samaa olen lukenut muistakin blogeista syksyn päivityksistä. En ole ainakaan itse aiemmin törmännyt yhtä runsaaseen käpysatoon. Oikeastaan kiinnitin huomiota käpyihin vasta marraskuulla, kun ripustin tuijaan jouluvaloja. Minusta oli ihana nähdä, että tuijani viihtyy ja haluaa jopa lisääntyä plantaasillamme. Eivätköhän kävyt tuosta katoa vehreyttä ruskettamasta, kun sen aika...

Kun on kolme vapaapäivää putkeen, ehtii jo monenlaista. Avasin lopultakin hiihtokauden ja liukkaat olivatkin kelit pari päivää. Tänään lämpötila nousi taas plussalle. Sain inspiraation ja keitin syksyllä pakastimeen mehunkeittoa varten heittämäni punherukat mehuksi. Koko talo tuoksui loppukesälle, kun Mehu-Liisa porisi liedellä. Mehuille on vähän viileää säilytystilaa. Minusta on helpompi keittää talvella uusi annos pakastimeen varatusta tavarasta kuin säilöä tuhoton määrä täysiä mehupulloja....

Toimelassa lintujen ruokintapaikoilla on tänä talvena ollut kovin hiljaista. Miten lie muilla? Johtuneeko leudosta talvesta, että pikkulinnut eivät ole ruokintapaikoilla parveilleet? Jospa löytävät ruokansa muualta, kun lämpötila keikkuu jatkuvasti plussan puolella. Edes lumisena päivänä tarjotut siemenet eivät kerää lintuja. Hyvä on, jos luonnosta ruokaa löytyy riittävästi. Itsekkäästi vain ajattelen, että olisi niin mukava lintuja tarkkailla. Tilannehan voi tietysti muuttua nopeastikin, jos...

Tammikuu on toiveiden ja unelmien aikaa kotipuutarhurille, kun piha lepää talvihorteessa. Emännän sormet jo hipelöivät vanhoja siemenpusseja ja mieli askartelee kevään esikasvatuksissa. Tänään, sinisen hetken iskiessä, annoin jälleen kerran itselleni luvan haaveilla pienestä kasvihuoneesta. Tai ei nyt ihan pienestä, vaan sellaisesta, johon mahtuisi tuulisella säällä istuskelemaan tai kauniissa kesäillassa pakenemaan hyttysparvia. Tuohon kasvimaan kupeeseen kasvihuone mahtuisi. Tähän mennessä...

Hyvää alkanutta vuotta 2020 Toimelan seuraajille! Kovin vaihtelevassa säässä on meillä vietetty joulunaikaa ja vuodenvaihdetta. Välipäivinä nautimme jopa näin kauniista aamuruskosta ja luminen maisema oli kuin joulukortista. Mutta tänä aamuna päivä ei sitten valjennutkaan, vaan vettä satoi kunnolla. Tässä sama maisema tänään. Aika masentavaa vai mitä? Vaikka kävimme reilun tunnin kävelylenkillä liukastelemassa, säätila ei juuri mieltä ylennä. Näinköhän tämä talvi sujuu leudoissa merkeissä...

Perhoskämmekkä tai yleisemmin orkideaksi kutsumamme jalo kaunotar aloitti kukintansa Toimelassa sopivasti jouluksi. Myös tämä kasvi on anopin perintöä. Orkidean kukka on herkkyydessään ihana ja lisäksi pitkäikäinen ilo. Nuputkin ovat kauniita. Kovinkaan monta varsinaista joulukukkaa en toistaiseksi ole itselle hankkinut. Amaryllis on sentään oltava joka joulu. Monta vuotta minulla on ollut valkoisia amarylliksiä, mutta tällä kertaa punainen. Myös amaryllis on pitkäaikainen ilo....

Elokuussa edesmenneeltä anopilta perinnöksi jääneet saintpauliat saivat Toimelasta uuden kodin ja puhkesivat siniseksi kukkamereksi juuri itsenäisyyspäivän alla. Väritys on sangen sopiva. En ole juuri lannoitellut, mutta anopin taitavalla lainnoituksella kukkivat taas. Hyvää itsenäisyyspäivää näiden santtujen myötä...