Yhden Naisen Blogi
Kategoriat: lifestyle, pohdinta, elämäntapa
Suosituimmat: 51
Kuumimmat: 777
Uusimmat: 335

Ompa viimeisestä päivityksestäni vierähtänyt aikaa. Oli mulla toki hyvä syykin siihen. Nyt, kun syy on poistunut voin elvyttää blogiani. Syksy tulossa ja elämä on oikeastaan ihana. Vaikka olenkin TAAS sinkku. Vaikken uskonut, että enää olen :). Mutta Universumi tietää parhaiten. Aina. Sain taas kerran aikamoisen oppitunnin. Sinisilmäisyydestäni ja siitä, että olen väärässä ajatuksessani luottamuksesta. Nimittäin olen yrittänyt elää kaikesta huolimatta luottaen ihmiseen ja hänessä olevaan...

Tiedätkö sen fiiliksen, kun jotain ihanaa olisi astumassa elämääsi ja yrität ilota siitä, mutta pääsi "demonit" yrittävät pilata kaiken ilon kuiskaamalla omiaan... Mua suorastaan v...aa ne, "demonit"... MIstä niitä tulee? Ja kun alan pohtimaan asiaa, niin v..aa vieläkin enemmän. Koska ymmärrän, että nuo "demonit" ovat luoneet toiset ihmiset. Juttelin tänään ohimennen erään ihmisen kanssa, jolle vielä selitin, ettei menneisyyttä ole mitään järkeä kantaa taakkana. Siitä vain täytyy päästää yli....

Some:n voima- kirjoitukseni alla oleva keskustelu herätti ajatuksia, joita tuli tarve pohtia. Pettäminen, ihan kamala teko. Siinä kärsii omalla tavalla pettäjä ja ihan selvästi ja älyttämasti petetty. Ilkeä draama. Miksi? Pettää toista voi fyysisesti, jolloin sen on helppo määritellä ja henkisesti. Joka tapauksessa pettäminen on ilkeä teko. Olen pohtinut mistä koko pettäminen johtuu. Tarkoituksenani ei ole puolustaa tässä pettäjiä tai mustamaalata petettyjä. Petetyn tuska, turvattomuus ja suru...

Meillä kaikilla tiedostetun mielen lisäksi on ns tiedostamaton mieli/alitajunta, joka ohjaa meidän toimintaa. Tietoinen mieli on heikko, alitajuntamme on vahva. Jos alitajunta kokee jonkun asian meille hyväksi/nautinnolliseksi/hauskaksi/ikäväksi/huonoksi, meidän on erittäin vaikeaa teitoisella mielellä tapella sitä vastaan. Alitajunta ohjaa tietoista mieltämme. Varmaan jokainen on törmäillyt elämässä tähän asiaan omakohtaisesti. On vaikeaa luopua makeasta, tupakasta, alkoholista, ryhtyä...

Minä muutan Jyväskylään. Enää 4 kk ja hyppään ihan uuteen itselleni ympäristöön, jossa uusia ihmisiä, ei tuttuja... ystävätkin kaukana. Muutan työn perässä ja itseasiassa halusin muuttaa pois nykyisestä kaupungistani jo jokin aikaa. Jännitti ihan kauheasti, koska integroituminen tämän hetkisen asuinkaupunkini elämään oli erittäin inhottava ja pitkä prosessi. Olen ulkomaalaistaustainen ja muutin aikoinaan pieneen, Keski-Suomalaiseen kuntaan. Pidän kaupungista, jossa nyt asun, mutta ihmiset siinä...

Tylsyyteen olen eksynyt taas Tinderiin. Mielenkiintoinen mesta siltä osin, että naisena siellä saa todella paljon matcheja. Ja treffipyyntöjä satelee. Mutta mitähän minulle on tapahtunut eron jälkeisen elämän aikana? Aluksi treffimaailma oli kiva, hauska ja mielenkiintoista. Ihmiset kiinnostivat ja fiilis oli toiveikas: "kyllä se mun ihminen jossain siellä on". Kävin selaamassa treffipalstoja vähän välein ja nyt tilanne on se, että minulle tuli "ähky". Kiva, että netin kautta voi tutustua...

Tänään olen ollut seurustelematta yhtäjaksoisesti toiseksi pisimmän ajan elämässäni 4 kk ! Pisin aika on ollut 6 kk ja luulenpa, että tällä kertaa ylitän tuonkin ajan. Jee! Yksin olemisessa on paljon hyviä puolia. Esimerkikisi voin osallistua Napakymppiin ensi perjantaina ilman, että kukaan asiasta valittaa tai suuttuu :* ;), voin tehdä töitä, nukkua, syödä, juhlia, eristäytyä niin paljon, kuin haluan. Voin tulla ja mennä ilman, että jätän ketään huomioimatta. Tehdä tai olla tekemättä...

Wikipedian mukaan luottamus on "tunne tai varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä. Ihmisten välinen luottamus on tunnetta ja kokemusperäistä tietoa. Luottava ihminen uskoo, että luottamuksen kohde ei halua hänelle pahaa, vaan tarkoittaa hyvää. Jos ihminen epäilee toisen moraalia ja aikeita, luottamusta ei synny. Luottamuksen edellytyksiä ovat hyvien aikeiden lisäksi osaaminen (kompetenssi) ja riski.Luottamus on ennen...

Vähän aikaa kuulunut viimeisestä päivityksestäni ja siihen oli syy. Nyt koen haluavani jatkaa blogini pitämistä ja se siis jatkuu :) Kiitos, kun olet seurannut minua ja kiitos viesteistä, joita sain, en olisi uskonut, että niin moni seuraa höpinöitäni <3 :) Minulla on kaikki hyvin ja pidin vain tauon :) Haluan pohtia asian, josta olen aika varma: kaikella on tarkoitus! On oltava! Olen siitä aivan varma. On vaikeampi löytää tarkoituksen elämän hyville tapahtumille. Itsekkäänä olentona...

Pelko... se pahin vihollisemme. Se koettelee, hajottaa, saa meitä tekemään typeryyksiä, pakenemaan, näkemään maailmaa inhottavassa valossa, vihaamaan... Turvallisessa Suomessa ei tarvitse pelätä fyysisen turvallisuuden puolesta, tosin täälläkin olo ei enää ole yhtä turvallinen fyysisesti, kuin puoli vuotta sitten... Mutta silti, täällä on toistaiseksi turvallista. Turvallista olla ja elää. Silloin, kuin perusturvallisuus (fyysinen turvallisuuden tunne) on turvattu, ihminen alkaa tutkia...

Olipa rankka kuukausi takana. Mutta antoisa. Olen taas oppinut paljon uutta, ihanaa ja hyödyllistä :) Olen tutustunut moneen ihanaan, ajattelevaan ihmiseen ja saanut hyvää ja asiallista suoraa palautetta. Jota sitten hyödynnän. Olin lähellä tehdä rikosilmoituksen kahdesta henkilöstä, jotka minua häiriköi nettimaailmassa mustamaalaamalla ja nyt jo levittämällä kuviani. Mutta päätin olla tekemättä niin. Ei se heidän vika ole, etten minä katsonut tarpeeksi tarkasti kenelle luotin. Minähän sen...

Olen törmännyt outoon itselleni ilmiöön. Ihmisen pakottavaan tarpeeseen valehdella. Pidin sen hyvin omituisena piirteenä ja yritin monesti tiedustella mikä se juttu on, mikä saa ihmisen valehtelemaan. Tutustuin taannoin erääseen henkilöön, joka on luonut nettimaailmaan itsestään eräänlaisen profiilin ja se profiili oli aivan päinvastainen kuin henkilön reaalielämä. Kyseessä oli nainen, joka on ollut 40-vuotias ja jota elämä on kohdellut kovin huonosti profiilinsa mukaan. Profiili-Hänellä ei ole...

Yhden ihmisen sanat siitä, että ei uskomalla rakkauteen voi ihan kaikkea selättää, saivat minua pohtimaan miten minä olen elämäni elänyt. Eilen pohdin sen, että monesti elämässäni olen ymmärtänyt muita niin, että kosketus siihen mitä minä tarvitsen ja haluan sekä toivon, on minulta kadonnut kokonaan ja herkästi kuvittelin toisen tarpeet myös omiksi tarpeiksi. Tänään tajusin, että olen elänyt koko elämäni näin. Muiden tarpeet omien edelle asettamalla. Ja kun yritin ihmissuhteissa työntää omatkin...

Elämäni viimeisimmät kuukaudet ovat saaneet minua epäilemään koko minuuttani. Tälläistä ei ole tapahtunut ennen, kun joskus murrosiässä. Erityisherkkänä ja överiempaattisena, en vain aistii muiden tunteet, halut ja huolet, vaan otan ne herkästi omalle vastuulleni. Ihmissuhteissa, joissa ei voida avoimesti puhua, luen muiden olotiloja ja sanattomia signaaleja ja muokkaan omaa käytöstäni konflikteja välttäväksi. Samalla kuormitun liikaa tulkitsemisesta ja mukautumisesta ja mikäli mikään ei riitä...

Tuntuuko oma olosi syylliseltä? Tuntuuko siltä, että sun pitää asetella sanojasi joka kerta, ettei hän vaan taas ottaisi itseensä ja loukkaantuisi? Tuntuuko edelleenkin siltä, että hän on aina vain jatkuvien kehujen ja tuen tarpeessa? Jatkuvaa vakuuttelua siitä, ettei hän ole ruma eikä kelvoton? Jos olet mustasukkainen - olet epäluuloinen ja joe et ole - et rakasta ja pidät rumana? Tuntuiko sinusta, että kun kysyt huolestuneena esimerkiksi: onko asia näin? ja odotat vastausta johon olet valmis...