Istuskelen sukkahousuissa ja t-paidassa keittiönpöydän ääressä. Koira kuorsaa sohvalla ja tietokone ruksuttaa huonoa enteilevän hitaasti. Kukat keittiönpöydällä ovat alkaneet lakastua ja jalkani alla pyörii kuivunut makaroni jos toinenkin. Ketään ei ole tänä iltana kiinnostanut siivous, jonka vuoksi huomasin taas selaavani lähialueen kotisiivousta tarjoavia yrityksiä, kuitenkaan tekemättä asialle yhtään mitään. Siitä huolimatta, että seinän läpi naapurista kantautuu lapsen keuhkoja repivä huuto...

*Kaupallinen yhteistyö* Menneen kevään aikana on konkretisoitunut tosi hyvin se, että äitinä oleminen elämässä on se ihan ykkösjuttu ja hyvänä kakkosena tulee oma aika ja omista jutuista kiinni pitäminen. Ihan niin ku moni moni muukin vanhempi, mä tarvitsen aikaa ilman lasta. Sellaista aikaa, että pystyy keskittymään kaikkeen muuhun ihan täysillä. Mun ihan ominta oli pitkään tää kirjoittaminen ja blogin pitäminen. Nykyään blogiin ei enää riitä aika ihan samalla tavalla, mutta se verkosto ja ne...

Nyt on jo helpompi katsella mennyttä kevättä - kun kaikki paska tuntuu olevan jo kontrollissa ja mennyttä. Viimeiset kuukaudet on avanneet silmät sille, mitä haluan oikeasti tehdä, tai ainakin mitä en halua tehdä. Mulla tuli vastaan romahduspiste enkä sietänyt enää arkea. En jaksanut olla äiti, ystävä, puoliso tai yhtään mitään. Halusin nukkua ja jättäydyin sosiaalisista menoista pois vaikka normaalisti luonnehdinkin itseäni sosiaaliseksi tyypiksi. On täyttä hulluutta elää elämää...

Yhteistyössä Kiddex Mulla ei ole koskaan ollut hoitolaukkua – saati reppua aikuisiällä. Leon ollessa vauva hoitolaukun virkaa toimitti vanha iso laukku. Taskut ja hoitoalusta ovat aina puuttuneet. Oon vähän kaikessa äitiyteen liittyvässä tavarassa ollut pihistelijä. Jos ilman voi pärjätä niin minähän pärjäilin. Raskausvaatteita en omistanut montaakaan, imetysvaatteita ei ollut. Olisi vaan ollut helpompaa myöntää, että jotkut asiat on tehty elämää helpottamaan ja äitiyteen kannattaa panostaa...

Mietin jatkuvasti näitä tekstejä kirjoittaessani, että kusenko omaan nilkkaani painamalla julkaise -nappia.Vain tehokkaat ja onnelliset ihmiset menestyvät.Mitä jos ruudun takana istuu tulevaisuuden työnantaja, naapuri tai joku, ihan vain huvikseen ilkkumassa? Toisaalta, jos joskus mua ei palkattaisi näiden kirjoitusten takia, ei se varmasti olisikaan mun paikkani. Hyvä työnantaja ymmärtää sen minkälainen työntekijä uupuu – vaativa ja tunnollinen; hyvä työntekijä. Hoitajana saa vain...

Oon lähiaikoina ollut väsynyt ja alakuloinen. Tuntuu, etten ole siellä mihin kuuluisin. Oon jutellut työpsykologin kanssa jaksamisestani ja siitä, mikä mut ajaa aina sanomaan tunnollisesti kylläkyllä, vaikka mieli huutaa etten jaksa enempää. Päivät ovat olleet nukkumaanmenoajan odottamista ja selviytymistä. Kun ei jaksa, mutta kun pitäisi. Kun ensimmäisen kerran istuin työpsykologin penkille ja multa kysyttiin silmiin katsoen, että kuinka mä oikein jaksan arjessa, ei voinut vaihtaa aihetta, ei...

Palasin työelämään kahden kotiäitivuoden jälkeen viime kesänä. Aloitin työt kokoaikaisena terveydenhoitajana äitiysloman sijaisuudessa. Työ oli kaikkea sitä mitä halusinkin. Siitä huolimatta väsyin syksyllä ja löysin itseni itkemästä esimiehelleni. Tein jonkun aikaa kolmipäiväistä viikkoa. Oli iso pala myöntää, että uusi arki ja ne kuuluisat ruuhkavuodet alkoivat liian nopeasti ja liian kovaa. Hetki sitten mut vakinaistettiin samaisessa paikassa. Samoihin aikoihin aloitin myös toisen työn....

Mitäpä jos voisitkin olla just sitä mitä haluat? Oikotie onneen löytyy filttereiden ja suodattimien kautta somesta. Voit näyttää vain parhaat palat, antaa ymmärtää ja jättää väärät olettamukset korjaamatta. Voit napata selfien naapurin talon edessä, rajata lattialla vallitsevan kaaoksen pois, ottaa kuvan kukkakaupan kukista, postata kuukauden takaisista herkuista ja ottaa asukuvan kaupan sovituskopissa. Saat olla enemmän ja paremmin. Hienoa vai hullua? Somessa halutaan olla inspiroivia,...

Me kotiuduttiin juuri laivalta. Reissu oli kokonaisuudessaan hyvä ja ihana, mutta tiedättehän uhmaikäiset - ne osaa uuvuttaa. Hepulin syiksi nyt saattaa riittää vain väärän värinen paita, se että aurinko paistaa ulkona tai se, että rattaissa on neljä pyörää. Eilen illalla jokin virheilmoitus iski taaperoomme. Tornadon aiheet olivat ilmassa. Kuvitelkaa sellainen keinuun sidottu moottorisaha, joka on teipattu megafoniin. Vauhtia keinulle antaa mikä tahansa mitä aikuinen suustansa päästää. Itse...

Muutettiin viime kuun lopussa isompaan asuntoon. Muuttokuorma alkaa nyt pikkuhiljaa olemaan purettu. Tavarat pyörivät tosin lattialla laatikoiden sijaan, mutta sehän nyt ei oikeastaan ole mitään uutta. Oon heittänyt julmetusti tavaraa roskiin, vienyt kiertsiin ja myynyt Facebookin kautta. Vanhasta kämpästä paljastui aivan kammottavat määrät pölyä ja silppua kun huonekalut oli kannettu ulos. Kun oli aika siivota vanha koti, makasin itse kuumeessa kotona ja mies sai hoitaa siivouksen yksinään. Se...

Lähiaikoina moni mun seuraama blogi on lopettanut. Samaa oon miettinyt itsekin. Tuntuu ettei oikeen ole enää mitään tähän blogimaailmaan annettavana. En silti ole lopettamassa, en ihan vielä. Lapset kasvavat ja aikataulut tiivistyvät. Aika ei riitä. Mielenkiinto on vähissä. Kuvat ovat pääasiassa pimeitä, tärähtäneitä ja päivän kohokohta on kahvitauon pulla. Kahvitauon pullasta on paha vääntää tutorialia, diy-ohjetta tai 5+1 syytä rakastaa -postausta. Jotta somessa ja blogimaailmassa pärjää...

En tiedä. En listaa teille inspiroivia aamupalareseptejä tai kikkakolmosia. Täällä ei tehdä gurmeeta tai herätä rauhassa kirkasvalolampun kajastukseen. Joku pakkaa aamun tavarat illalla, tekee aamupalan valmiiksi jääkaappiin odottamaan ja herää niin aikaisin, ettei tarvitse säntäillä paniikissa. Minä en. Minä torkutan.Arkiaamuisin ei tarvita mitään spessua, vain pakollinen riittää ja se on hyvä niin. Oletteko te niitä ihmisiä, jotka keittävät aamuisin puuroa tanssien vai niitä, joiden lapset...

Äitiyden myötä monet vanhemmat ystävät ovat jääneet vähän omaan lukuunsa. Ruuhkavuosina on vaan yksinkertaisesti helpompaa istuttaa kaksi taaperoa maissinaksuineen samaan leikkikehään, kuin yrittää sovittaa lapsettomia menoja rattaiden ja potalla istumisten väliin. Vaikka tärkeitä ystäviä tietty edelleen ovatkin. Elämä on vienyt mennessään – välimatkat kasvavat, kaikki ovat työssäkäyviä ja muutenkin aikataulujen yhteensovittaminen on yksi monen eiein summa. Yllä olevat kuvat ottanut Julia...

Taas ollaa päästy siihen pisteeseen, ettei oikeastaan ole mitään ihmeempää kirjoitettavaa, mutta tulin silti kertomaan sen tänne. Syksyn ja pimeyden myötä mieli on painunut alemmaksi ja väsymys on jäätävää. Tuntuisi hölmöltä kirjoittaa nyt mitään 5+1 postauksia höpönlöpö jutuista. Into aktiiviseen kirjoittamiseen on jäänyt sen myötä kun illat ja aamut sulautuvat yhteen ja päivät toistuvat samassa kaavassaan. Syysflunssa tekee tuloaan ja olo on kaikkea muuta kuin mitään inspiroivaa. Energiaa ei...

Tänään vajaa kaksikymmentä aikuista kokoontui yhteen. Pienessä salissa, vielä pienempääkin pienemmillä metrin mittaisille ihmisille suunnitelluilla penkeillä istuttiin katsomassa päiväkodin johtajan diaesitystä varhaiskasvatussuunnitelmasta. Meidän ensimmäinen vanhempainilta. Sellainen aavistuksen vaivaannuttava tilanne kun toisilleen tuntemattomat hys hys suomalaiset istuivat ihan kosketusetäisyydellä toisistaan kankut penkkien reunoilta vilkkuen. Mietin, että onkohan mun kirkkaan punainen...