Oon kertonut varmaankin ainakin kaksikymmentä kertaa ystävilleni sen, kuinka leivoin erään synttärikakun. Tuo kyseinen kakku oli siitä hauska, että siitä tuli hempeän mintun sijaan hupsistarallaa myrkynvihreä, koska jossain mielenhäiriössä vakavasti kuvittelin, että ruskeasta suklaamoussesta voi värjätä kauniin väristä ja vaikka kovasti ja ihan tosissani yritin leipoa hienon kakun, unohdin kananmunat ja vasta tuijotellessani uunin likaisen lasin läpi lässähtänyttä kakkua, muistin unohtaneeni...
Viime keväänä makasin päivän valoisat tunnit sängyssä silmät auki ja pimeät tunnit silmät kiinni. Popsin masennuslääkkeitä ja lapseni vitanalleja. Odotin kesän aurinkoisia päiviä, rantaveden kimallusta ja sitä ihanan, tavallisen tylsää normaaliuden tunnetta. Mikään ei tuntunut miltään, jos joltakin niin ahdistukselta. Aloitin maalauksen ja sisuunnuin maalaamaan niitä yhden taulunäyttelyn verran. Työpsykologin vastaanotolla edessäni oli kolmekymppinen mies, josta ensisilmäyksellä olin jo...
Oon miettinyt, että mitä ihmeessä mä enää tänne blogiin kirjoittelen. Koen, että äitiysblogien aikakausi on osaltani ohi, vai onko se aikakausi kokonaan ohi? Äitiysblogeissa pyörii samat aiheet kuin pyykit noroaikaan koneessa. Uudestaan ja uudestaan 10 syytä mistä tiedät olevasi äiti, 5 parasta asiaa äitiydessä ja 18 syytä miksi kaikki sukat ovat parittomia. Sinä taisit tulla tänne blogiin ihan vain paskan ja peräpukamien vuoksi, eikö niin? Meistä jokaisesta – huomatkaa että viittaan myös...
Istuskelen sukkahousuissa ja t-paidassa keittiönpöydän ääressä. Koira kuorsaa sohvalla ja tietokone ruksuttaa huonoa enteilevän hitaasti. Kukat keittiönpöydällä ovat alkaneet lakastua ja jalkani alla pyörii kuivunut makaroni jos toinenkin. Ketään ei ole tänä iltana kiinnostanut siivous, jonka vuoksi huomasin taas selaavani lähialueen kotisiivousta tarjoavia yrityksiä, kuitenkaan tekemättä asialle yhtään mitään. Siitä huolimatta, että seinän läpi naapurista kantautuu lapsen keuhkoja repivä huuto...
Nyt on jo helpompi katsella mennyttä kevättä - kun kaikki paska tuntuu olevan jo kontrollissa ja mennyttä. Viimeiset kuukaudet on avanneet silmät sille, mitä haluan oikeasti tehdä, tai ainakin mitä en halua tehdä. Mulla tuli vastaan romahduspiste enkä sietänyt enää arkea. En jaksanut olla äiti, ystävä, puoliso tai yhtään mitään. Halusin nukkua ja jättäydyin sosiaalisista menoista pois vaikka normaalisti luonnehdinkin itseäni sosiaaliseksi tyypiksi. On täyttä hulluutta elää elämää...
Mietin jatkuvasti näitä tekstejä kirjoittaessani, että kusenko omaan nilkkaani painamalla julkaise -nappia.Vain tehokkaat ja onnelliset ihmiset menestyvät.Mitä jos ruudun takana istuu tulevaisuuden työnantaja, naapuri tai joku, ihan vain huvikseen ilkkumassa? Toisaalta, jos joskus mua ei palkattaisi näiden kirjoitusten takia, ei se varmasti olisikaan mun paikkani. Hyvä työnantaja ymmärtää sen minkälainen työntekijä uupuu – vaativa ja tunnollinen; hyvä työntekijä. Hoitajana saa vain...
Oon lähiaikoina ollut väsynyt ja alakuloinen. Tuntuu, etten ole siellä mihin kuuluisin. Oon jutellut työpsykologin kanssa jaksamisestani ja siitä, mikä mut ajaa aina sanomaan tunnollisesti kylläkyllä, vaikka mieli huutaa etten jaksa enempää. Päivät ovat olleet nukkumaanmenoajan odottamista ja selviytymistä. Kun ei jaksa, mutta kun pitäisi. Kun ensimmäisen kerran istuin työpsykologin penkille ja multa kysyttiin silmiin katsoen, että kuinka mä oikein jaksan arjessa, ei voinut vaihtaa aihetta, ei...
Palasin työelämään kahden kotiäitivuoden jälkeen viime kesänä. Aloitin työt kokoaikaisena terveydenhoitajana äitiysloman sijaisuudessa. Työ oli kaikkea sitä mitä halusinkin. Siitä huolimatta väsyin syksyllä ja löysin itseni itkemästä esimiehelleni. Tein jonkun aikaa kolmipäiväistä viikkoa. Oli iso pala myöntää, että uusi arki ja ne kuuluisat ruuhkavuodet alkoivat liian nopeasti ja liian kovaa. Hetki sitten mut vakinaistettiin samaisessa paikassa. Samoihin aikoihin aloitin myös toisen työn....
Mitäpä jos voisitkin olla just sitä mitä haluat? Oikotie onneen löytyy filttereiden ja suodattimien kautta somesta. Voit näyttää vain parhaat palat, antaa ymmärtää ja jättää väärät olettamukset korjaamatta. Voit napata selfien naapurin talon edessä, rajata lattialla vallitsevan kaaoksen pois, ottaa kuvan kukkakaupan kukista, postata kuukauden takaisista herkuista ja ottaa asukuvan kaupan sovituskopissa. Saat olla enemmän ja paremmin. Hienoa vai hullua? Somessa halutaan olla inspiroivia,...
Muutettiin viime kuun lopussa isompaan asuntoon. Muuttokuorma alkaa nyt pikkuhiljaa olemaan purettu. Tavarat pyörivät tosin lattialla laatikoiden sijaan, mutta sehän nyt ei oikeastaan ole mitään uutta. Oon heittänyt julmetusti tavaraa roskiin, vienyt kiertsiin ja myynyt Facebookin kautta. Vanhasta kämpästä paljastui aivan kammottavat määrät pölyä ja silppua kun huonekalut oli kannettu ulos. Kun oli aika siivota vanha koti, makasin itse kuumeessa kotona ja mies sai hoitaa siivouksen yksinään. Se...
Lähiaikoina moni mun seuraama blogi on lopettanut. Samaa oon miettinyt itsekin. Tuntuu ettei oikeen ole enää mitään tähän blogimaailmaan annettavana. En silti ole lopettamassa, en ihan vielä. Lapset kasvavat ja aikataulut tiivistyvät. Aika ei riitä. Mielenkiinto on vähissä. Kuvat ovat pääasiassa pimeitä, tärähtäneitä ja päivän kohokohta on kahvitauon pulla. Kahvitauon pullasta on paha vääntää tutorialia, diy-ohjetta tai 5+1 syytä rakastaa -postausta. Jotta somessa ja blogimaailmassa pärjää...
En tiedä. En listaa teille inspiroivia aamupalareseptejä tai kikkakolmosia. Täällä ei tehdä gurmeeta tai herätä rauhassa kirkasvalolampun kajastukseen. Joku pakkaa aamun tavarat illalla, tekee aamupalan valmiiksi jääkaappiin odottamaan ja herää niin aikaisin, ettei tarvitse säntäillä paniikissa. Minä en. Minä torkutan.Arkiaamuisin ei tarvita mitään spessua, vain pakollinen riittää ja se on hyvä niin. Oletteko te niitä ihmisiä, jotka keittävät aamuisin puuroa tanssien vai niitä, joiden lapset...
Äitiyden myötä monet vanhemmat ystävät ovat jääneet vähän omaan lukuunsa. Ruuhkavuosina on vaan yksinkertaisesti helpompaa istuttaa kaksi taaperoa maissinaksuineen samaan leikkikehään, kuin yrittää sovittaa lapsettomia menoja rattaiden ja potalla istumisten väliin. Vaikka tärkeitä ystäviä tietty edelleen ovatkin. Elämä on vienyt mennessään – välimatkat kasvavat, kaikki ovat työssäkäyviä ja muutenkin aikataulujen yhteensovittaminen on yksi monen eiein summa. Yllä olevat kuvat ottanut Julia...
Taas ollaa päästy siihen pisteeseen, ettei oikeastaan ole mitään ihmeempää kirjoitettavaa, mutta tulin silti kertomaan sen tänne. Syksyn ja pimeyden myötä mieli on painunut alemmaksi ja väsymys on jäätävää. Tuntuisi hölmöltä kirjoittaa nyt mitään 5+1 postauksia höpönlöpö jutuista. Into aktiiviseen kirjoittamiseen on jäänyt sen myötä kun illat ja aamut sulautuvat yhteen ja päivät toistuvat samassa kaavassaan. Syysflunssa tekee tuloaan ja olo on kaikkea muuta kuin mitään inspiroivaa. Energiaa ei...
Ei turhaan puhuta ruuhkavuosista.En ehdi arkisin muuta kuin käydä töissä ja nukuttaa poikaa – tai siltä se pitkälti tuntuu. Illat ovat todella lyhyitä ja kun yhdeksänkymmenen prosentin varmuudella nukahdan joka ilta juniorsänkyyn sikiöasentoon taaperon viereen, ei sitä "omaa aikaa" turhan paljon ole. Blogin päivittäminen on siksi jäänyt vähän olemattomiin. On vaikea keksiä mitään ajankohtaista kirjoitettavaa, kun suurimmat kysymykset tällä hetkellä arjessa ovat luokkaa "miten säädän työtuolin...