Huh hei ja hyvää uutta vuotta (hieman myöhässä hehe). Tammikuu hurahti hirmu nopeasti. Minusta tammikuun nimen voisi muuttaa jo "Duodjikuuksi" sillä ihan totta, ei taida olla yhtään päivää tammikuussa että en olisi istunut neula kädessä tai ompelukoneen ääressä. Syntymäpäiväni olivat viime viikolla ja se tarkoittaa sitä että Jokkmokin markkinat ovat ensi viikolla! Tänä vuonna olen väkertänyt itselle uudet säpikkäät, kengät, markkinagáktin ja vyölaukun. Se ei kuulosta paljolta mutta työtä niissä...
Tässä joulukiireiden keskellä valmistun henkisesti siihen että olen ehkä viikon päästä flunssassa tai oksennustaudissa kuten kaikki viime vuosien joulut. Yritin siis tehdä ensi viikon hommat valmiiksi pois alta, plus kaikki normaalit joulukiireet. Joulukorttien signeeraukset ja ensi viikon siirtoaidan poroille kun on aika vaihtaa laidunta. Tähän vielä neljä ompelutyötä joista kaksi täytyy olla valmiina ennen perjantaita ja kaksi jouluksi.Maanantaina sain pikku päänsäryn joka lähti kuitenkin...
Niin kuin te jotka olette seurailleet minua kauemmin tiedätte että olen aina tykännyt kaamoksesta. Minusta on hirmu tunnelmallista kun jo puolen päivän jälkeen tulee pimeää. Kaamos menee aina ohi nopeasti sillä koko kaamosajan ainakin minä itse olen ihan joulutunnelmissa, joten päivien pimeyttä ei välttämättä tule edes ajatelleeksi kiireen keskellä. Juuri tällä hetkellä valmistelen joululahjoja ja kuuntelen perinteeksi muodostunutta musikhjälpenin suoraa viikon mittaista lähetystä. Joka vuosi...
Olipa ihana herätä aamulla kun hämärä huone ei tuntunut aamunkajossa niin pimeältä sillä ulkona oli satanut lunta. Maa on valkoinen ja pakkanen on kuorruttanut kaikki puut valkoiseen kuurahöttöön. Huh jo oli aikakin sillä syksy on tuntunut hirmu pimeältä ilman lunta. Onneksi tuo vuoden valottomin vuodenaika alkaa olla ohi (oletan että tämä lumi pysyy maassa eikä sula tällä kertaa).Ajattelin että kiikkuisin Mettäkeron päälle huomenna ottamaan hieman kuvia pakkasen puremista maisemista, mutta...
Kuinka vaikeaa se voi olla? Olenhan kirjoitttanut blogia ja ylläpitänyt aikoinaan suntuubi-virtuaalitalleja kymmenen vuoden aikana - Kyllä yhdet nettisivut kolmella eri kielellä hoituvat varmasti kädenkäänteessä... Tai sitten ei. Olen väkertänyt niitä viheliäisiä firman kotisivuja nyt kuukauden ajan. Enkä vieläkään ole julkaisuvaiheessa. Mutta mitäs teet kun englannin kirjoitustaito on jäänyt sinne johonkin yläastetasolle. Melkein tekisi mieli hankkia apua ja sysätä koko urakka jollekkin...
Minulla oli jonkin aikaa sitten debatti naapurikylän ukon kanssa. Satuin mainitsemaan miltä minusta tuntuu, kun taas yksi yritys lainaa kiellettyä uskontoamme sekä samalla koko kulttuuriamme rahastustarkoituksena. Ukko totesi vain että "no tehe itte paremin, ko kerta asia haittaa." Minua on tosiaan häirinnyt se millaista cosplay:ta Lapin matakailijat saavat vastineeksi rahoilleen kun he tulevat tutustumaan paikalliseen "kulttuuriin". Olemme täällä kai niin sokeita ja aliarvioimme itseämme, että...
Bures! Pitkästä aikaa. Olen pistänyt kameran hyllylle ja blogin kirjoittamisen sivuun tämän kesän ajaksi. Tiedätte varmaan että on kriisivuosi heinän suhteen. Ja kuten tiedätte meillä on hevosia ja porotokka talvella aidassa. Olemme joutuneet tekemään töitä jotta saisimme raavittua kasaan heinät ensi talvelle. Silti tuntuu että meidän täytyy vielä ryhtyä ostamaan extra-heinää jostain. Ei hätää, ei elukoitamme tarvitse alkaa teurastamaan, sillä olemme harvoneet metsiämme jotta saadaan niistä...
On mennyt jo puoli kesää enkä ole ehtinyt lisäillä blogiin kuvia saati sitten kuulumisia. Tuntuu että minulla ei ole ollut yhtään vapaata aikaa kesäkuun aikana. Yritän nukkua kuuden tunnin yöunet joka yö. Se on ihan liian vähän minulle, mutta onneksi on kesä joten unta ei tarvitse paljoa. Ymmärrätte varmaan että mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän saa vastuuta ja työtä tehtäväkseen tämmöisessä ympäristössä. Varsinkin kun on lähialueiden ainoa alle 40-vuotias. On oltava mukana kaikissa...
Päättäjäiset ovat kuin kasvot kaksinaismoralismille - Olet iloinen että koulu loppuu ja samalla haluaisit kuitenkin vielä olla siinä turvallisessa miljöössä tuttujen luokkakavereiden kanssa. On hullun hauskaa ja kauhean surullista samalla kertaa. Samaan aikaan kun toisessa pöytäryhmässä itketään niin sinun pöytäseurueessa nauretaan jollekkin muistolle ja yhtäkkiä tilanne onkin kääntynyt toisin päin. Olin yllättynyt kun minut kutsuttiinkin todistuksen haun jälkeen vielä toisen kerran juhlasalin...
Tämän vuoden kesäkuuhun herättiin täysin erilaisessa tunnelmassa kuin vuosi sitten. Sillä kesäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2017 maisema näytti erittäin valkoiselta ja kylmältä. Lunta oli satanut yön aikana eikä kesästä ollut tietoakaan. Myös nyt maa on hieman valkoinen mutta ei lumesta vaan tuomen kukkien valkoisista terälehdistä. Tulin eilen kotiin viimeiseltä kampusviikolta Jokkmokista. Oli erittäin surullista vetää matkalaukkua viimeistä kertaa asuntolan käytävällä, jonka seinät ovat...
Lapsena vihasin Nuuskamuikkusta joka ei ikinä halunnut omistaa tavaroita ja oli oikea minimalistisuuden perikuva. En kyennyt aavistamaan millainen minimalisti minusta tulee nyt aikuisiällä. Kun muutin vuonna 2012 omaan asuntoon Övertorneån keskustaan lukion ajaksi, niin tajusin miten mukavaa on kun kaapit eivät ole täynnä roitoa. Oli ihanaa muuttaa uuteen kämppään ja tuoda sinne vain ne tavarat jotka todella tarvitsin. Sillä myönnän että kotopuolessa näkyy tavaroiden turha säästämiskulttuuri...
Olin täysin yllättynyt kun korviini kantautui että jokavuotinen saamelaisnuorten kokous pidetään minun saamenkyläni alueella! Aikaisempina vuosina en ole haaveillutkaan lähteväni sillä kokous on melko kiireiseen aikaan vuodesta ja lähes aina syd-/lulesaamelaisten alueella. Nyt kokous oli järjestelty ihan "kulman taakse" vanhaan koulukotiin. Melko hassua että samassa talossa isä on aikanaan käynyt koulua ja tehty ruotsalaiseksi, mutta nyt käytävillä ei voinut kuulla muuta kuin saamenkielen eri...
Viime sunnuntaina jutasimme porot kesämaalle. Te varmaan jo tiedätte mitä se tarkoittaa jos olette lukeneet blogiani kauemmin. Me välttelemme omassa siida-ryhmässä moottoroitujen apuvälineiden käyttöä, jotka aiheuttavat turhaa stressiä viimeisillään oleville poromammoille. Kätevintä on ripustaa kello kaulaan kesyhärälle ja taluttaa sen houkuttelemana koko siidan tokka vasontamaille. Olen harjoitellut tätä vaarten kuntoa joulusta lähtien, mutta viimeiset kilometrit tuntuvat silti joka vuosi...
Eilen tuli kuluneeksi viisi vuotta ratsastusonnettumuudesta jossa olin Lucky-hevoseni kanssa. Olimme huippukunnossa molemmat, sillä olimme koko talven treenanneet montea eli raviratsastusta. Kyllähän monte on melko vaarallinen harrastus, sillä on kyse lujasta vauhdista. Siksi olikin yllättävää että onnettomuus tapahtui silloin kuin menimme Luckyn kanssa hitaasti käymäjalkaa. Kävelimme hiekkatiellä ja muistan antaneeni vähän pohjetta Luckylle mutta yhtäkkiä tunsin hevosen katoavan altani. Lucky...
Yläasteikäinen Marielle olisi varmasti nauranut pihalle nyky-minäni. Nuorempana minusta oli jotenkin nyhväistä "nynnyjen puuhaa" tehdä itse käsitöitä kuten vaatteita tai noh mitä vain. (Okej tätä kirjoittaessakin tuntuu vähän tahvolta myöntää uusi kiinnostuksen kohde) Duodjin varjolla olen saanut innostuksen myös muuhun kuin saamelaiskäsityöhön. Kun näen jonkin käsityötekniikan niin päässäni alkaa heti pyörimään ajatus: "osaisinko mieki tehä tuommosta", "olisko mulla jotaki omaa ideaa toteuttaa...