Kirjablogi.
Kategoriat: kirjat, lukeminen, dekkarit
Suosituimmat: 70
Kuumimmat: 348
Uusimmat: 536

”Oikein lukukelpoista ja vailla suurta raakuutta toimivaa jännitystä”, toteaa Ruumiin kulttuurin (1/2021) kriitikko Pirjo Ylöstalo Eeva Kiviniemen ja Taina Pietikäisen esikoisdekkarista Joki. Kyse on Turkuun sijoittuvasta kevytdekkarista, joka aloitti Kati Berg tutkii -nimisen sarjan. Kirjailijakaksikko kertoi blogissaan etsineensä pitkään mutta turhaan dekkarilleen kustantajaa ja päättäneensä lopulta julkaista sen omakustanteena. Avausosa Joki ilmestyi siis vuonna 2020, ja nyt Kati Bergin...

Aika usein minulta kysytään, miten jaksan lukea niin paljon dekkareita. Eivätkö ne puuduta kaavamaisuudellaan? On kyllä helppo vastata, ettei dekkareiden ja jännityskirjallisuuden parissa kovin helposti pääse puutumaan, koska genren sisällä on niin paljon erityyppisiä teoksia tarjolla. Vaikka mielestäni seuraan tarkasti kotimaista dekkarikenttää, tulen edelleen aika ajoin myös yllätetyksi. Viimeisimpiin positiivisiin yllätyksiin lukeutuu Seppo Mustaluodon Janne Norrman -trillerisarja, joka...

Italialaisen hiukkasfyysikko Paolo Giordanonkirjailijanura sai melkoisen alun, sillä vuonna 2008 ilmestynyt esikoisromaani Alkulukujen yksinäisyys (WSOY) oli huippumenestys. Se on tähän mennessä käännetty yli neljällekymmenelle kielelle, muun muassa suomeksi vuonna 2010. Se sai arvostetut Strega Prize ja Premio Campiello -palkinnot, siitä on tehty elokuvaversio ja se on myynyt yli kolme miljoonaa kappaletta. Vuonna 2014 Paolo Giordano oli vierailemassa Helsingin kirjamessuilla, koska hänen...

Monen vuoden tauon jälkeen liityin jälleen lukupiiriin. Salon kansalaisopistolla on jo vuosia ollut yhtenä kurssivaihtoehtona lukupiiri, jota aikanaan itse vedin pitkään. Kun sitten lopetin vetäjän tehtävän, luovuin myös lukupiirissä käymisestä. Jotenkin tuntui vähän kiusalliselta jatkaa samassa ryhmässä rivijäsenenä. Mutta nyt on vettä virrannut sen verran paljon Kiskonjoessa, että päätin verestää vanhaa harrastusta. Kurssiohjelmassalukee edelleen sama esittelyteksti kuin ’minun aikoinani’:...

Tulen aika on yhdeksäs osa Christian RönnbackanPorvoon poliisin komisario Antti Hautalehdosta kertovaa dekkarisarjaa. Voi siis jo puhua varsin pitkästä sarjasta. Lukijat ovat pitäneet, joten mikä ettei. Itsekin olen Antti-fani, vaikka välillä suhteemme on ollut hitusen viileämpi. Mutta sellaisiahan pitkät suhteet tuppaavat olemaan. Ylä- ja alamäkiä mahtuu matkan varrelle. On tietysti mahdotonta lukijan tietää, millaisia ajatuksia ja suunnitelmia kirjailijalla on kirjasarjaa kirjoittaessaan,...

En lakkaa ihmettelemästä, miten täysin sattumanvaraisesti luetut kirjat usein lomittuvat tai asettuvat jatkumoksi. Näin kävi jälleen, kun ensin luin italialaisen Paolo Giordanon romaanin Jopa taivas on meidän ja sen jälkeen kirjapinosta osui käteen suomalaisen Saila Susiluodon ensimmäinen proosateos Kehrä. Teoksia yhdistää paitsi Italia myös vahva ilmastoahdistus. Susiluoto kertoo Kehrän jälkisanoissa, että romaanin pohjana olevat matkapäiväkirja ja muistiinpanot on kirjoitettu syksyllä 2019...

Äiti. Se tunne on jotain, joka repii sydämestä, se oli alkumetsän hämäränjuurista irronnutta hiekkaa. Se oli itsestään selvää, tunturipuron kirkasta. Pidin kovasti kaksi vuotta sitten ilmestyneestä Katja Kärjenesikoisromaanista Jumalan huone (Bazar, 2019). Kärki kuvaa siinä pohjoiskarjalaista sukua kolmen eri sukupolven naisen kautta ja äänellä. Kuvioon kuuluvat paitsi sodan raskaat varjot myös ahdas lestadiolainen elinpiiri, jonka puristuksissa naiset kukin tavallaan kamppailevat. Kärjen...

Joulukuussa 2019 sain luettavakseni ennakkokappaleen brittikirjailija Ruth Hoganin hyvän mielen romaanista Kadonneiden tavaroiden vartijasta, ja yllätykseksi itselleni viihdyin sen parissa erinomaisesti. Mitään suurta jälkeä tämä lempeätunnelmainen romanttinen teos ei mieleeni jättänyt, mutta positiivista jälkimakua kuitenkin sen verran, että ilahduin saadessani Hoganin seuraavasta suomennoksesta Lauluja varikselle arvostelukappaleen. Ulkonäöltään Lauluja variksille on yhtä ruusuisen hempeä...

Kaikki mahdollinen, mitä on voinut edes kuvitella haluavansa tietää Aino Sibeliuksesta, hänen elämästään ja läheisistään. Niin voisi kuvailla Riitta Konttisen elämäkertateosta, joka on nimetty ytimekkäästi kohteensa mukaan Aino Sibelius. Konttinen todella tyhjentää aiheestaan kaiken mahdollisen. Ainakaan minulle ei enää jäänyt mitään kysyttävää mielen pohjalle kaihertamaan tämän muhkean teoksen luettuani. Paljon jo ainakin kuvittelin tietäväni ennestäänkin. Olen joskus muinaisessa...

Ihastuin kovasti taidehistorioitsija Hanna-Reetta Schreckin taitelijaelämäkertaan Ellen Thesleffistä (Minä maalaan kuin jumala – Ellen Thesleffin elämä ja taideTeos 2017). ”Schreck kirjoittaa vetävästi ja kohdettaan arvostaen, suorastaan rakastavasti, sekä juuri sopivan kansantajuisesti.” Elämäkerta innosti tutustumaan tarkemminkin Thesleffin tuotantoon, ja kävin muun muassa katsomassa Schreckin vuonna 2019 HAMiin kuratoiman laajan Thesleff-näyttelyn. Suomen taiteen ja kulttuurin kultakauden...

Kun shaahin armeijan autonkuljettaja Behruz löytää pienen sinisilmäisen tyttövauvan hylättynä pimeältä kujalta roskisten seasta, hän päättää antaa sille nimen Aria. Persialaisten keskuudessa se on pojan nimi, mutta Behruz ei ajattele sitä vaan aarioita, joista hän kovasti pitää. Miehen vaimo Zahra ei ilahdu, kun Behruz tuo löytölapsen hänen hoidettavakseen. Arialla ei ole edessään helppo lapsuus Etelä-Teheranissa, joka on köyhien aluetta. Kasvattiäiti kohtelee häntä kovakouraisesti...

Törmäsin vuodenvaihteessa Turun Sanomissa ilmestyneeseen toimittajaHeli Peltoniemenartikkelisarjaan nimeltäKynän viemää (13.12.2020, 27.12.2020, 10.1.2021 ja 24.1.2021), jossa hän esitteli varhaisia suomalaisia naisten kirjoittamia romaaneja. Teoksilla ja tekijöillä on yhteisenä nimittäjinä myös jokin kytkös Turkuun. Yksi esitellyistä teoksista on Fredrika Runeberginhistoriallinen romaani.Sigrid Liljeholm., joka sijoittuu nuijasodan aikaiseen Suomeen, Turkuun ja Turun linnaan. Nimihenkilö...

On arvioitu, että Georgia Tanninjohtaman Tennesseen orpokodin (Tennessee Children's Home Society) kautta myytiin 1920-luvun ja vuoden 1950 välisenä aikana jopa viisituhatta perheiltään kaapattua amerikkalaista lasta. Ilmeisesti osa kaapatuista lapsista kuoli hämärissä olosuhteissa orpokodeissa. Toiminta oli järjestelmällistä, hyvin tuottoisaa ja mitä ilmeisimmin hyvin korkeiden tahojen suojelemaa. Ei siis ole ihme, että paljastuttuaan se on ollut yksi Yhdysvaltojen kohutuimmista skandaaleista....

Yaa Gyasi kuuluu ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajanaiskirjailijoiden joukkoon, joka kirjoittaa Yhdysvaltoihin muuttaneiden siirtolaisten ja heidän lastensa elämästä kahden kotimaan välissä. Samaan ansioituneeseen joukkoon lasken ainakin Amy Tanin, Jhumpa Lahirin, Chimamanda Ngozi Adichien ja NoViolet Bulawayon. Gyasin suomalainen kustantaja Otava on syystä ottanut hänen teoksensa Otavan kirjastoon eli niin sanottuun Siniseen kirjastoon, jossa julkaistaan laadukasta...

Tuntuu pikkuisen hassulta lukea kirjaa, jonka mahdollisesti ajateltua kohderyhmää tuntee lähes täsmälleen edustavansa. Marja-Leena Tiaisenromaani Sydänystäväni Kirsti näet kertoo hyvin kaltaisestani myöhäiskeski-ikäisestä naisesta. Sirkka on tavallisista tavallisin nainen, joka elää hyvin tavallista arkea. Iäkäs äiti on vanhusten palvelukodissa, omien sisarusten kesken on pientä kitkaa, aikuiset lapset etsivät paikkaansa elämässä ja aviomies on vähitellen jäämässä eläkkeelle. Romaanin...