Kirjablogi.
Kategoriat: kirjat, lukeminen, dekkarit
Suosituimmat: 109
Kuumimmat: 20
Uusimmat: 517

Ylikomisario Armand Gamache on vaimonsa Reine-Marien kanssa viettämässä hääpäiväänsä syrjäisessä Bellechassen majatalossa, kuten he ovat viettäneet kaikkina aikaisempinakin hääpäivinään. Ihastuttava joskin vähän jo rapistumisvaarassa oleva valtava hirsihuvila on aikoinaan rakennettu rikkaitten liikemiesten metsästysmajaksi, mutta nyt sitä on jo vuosikymmeniä vakaasti luotsannut iättömältä vaikuttava madame Clementine Dubois. Bellechasseen saapuvat kesäpäiviä viettämään myös iäkäs Finneyn...

Yritän parhaani mukaan teilata (siis vain määrän suhteen!) vuoden mittaan korkeaksi kohonnutta dekkaripinoani, joten tulin napanneeksi sen kummemmin asiaan perehtymättä kuunneltavaksi ruotsalaisen Tina Frennstedtinkirjan Epäilys. Koko ajan kuvittelin mielessäni, että kyseessä on uuden Cold Case -sarjan aloitusosa. Luulin niin siihen asti, kun etsin kirjan kansikuvaa Twitteriä varten Liken sivuilta ja huomasin, että siellä oli jo kuva aiemmasta teoksesta nimeltä Lupaus. Lupaus siis aloittaa...

Olen vuonna 2012 lukenut kaikki silloiset suomennokset Ann Cleevesin komisario Jimmy Perezistä kertovasta Shetlanti-dekkarisarjasta. Tätä neljän teoksen kokonaisuutta kutsutaan näemmä nimellä The Four Seasons Quartet. Sen osat on aikanaan suomennettu ja julkaistu meillä seuraavana tai samana vuonna kuin alkuperäisetkin ovat ilmestyneet. Sinisen sarastuksen jälkeen Cleeves piti sarjan kirjoittamisessa muutaman vuoden tauon, ja uuden The Four Elements Quartet -sarjan aloitusosa Mykkä vesi...

Rikoskomisario Karen Eiken Hornbylle ei kuulu hyvää, vaikka kevät on Doggerlandissa poikkeuksellisen kaunis ja lämmin, suorastaan kuuma. Karenin TTA eli vuotuinen terveystarkastus, kuntotesti ja ampumakoe lähenee, ja Karen on rapakunnossa. Taannoisen jalkavamman takia treenaaminen on jäänyt liian vähälle ja olut on maistunut liian hyvälle. Viimekertaisen ampukokeenkin Karen on läpäissyt vain niukin naukin, eikä harjoittelu ole sittemmin napannut. Kaiken huipuksi Karen löytää rinnastaan kyhmyn...

Kirsin kirjanurkka - blogini täyttää tänään kymmenen vuotta! Juhlajuttu on joukkoistettu, eli pyysin Twitter-tilini seuraajia esittämään itselleni kysymyksiä, joiden pohjalta kokosin haastattelun. Mitä olet aina halunnut tietää kirjabloggaamisesta, mutta et ole viitsinyt kysyä? Miten innostuit lukemisesta? Olen rakastanut lukemista ja kirjoja niin kauan kuin muistan. Alle kouluikäisenä saadut kirjat ovat minulla vieläkin tallessa, ja muistan, miten minulle rakkaat ihmiset lukivat niitä...

En ole lukenut ainuttakaan Michael Hjorthin ja Hans Rosenfeldtin yhdessä kirjoittaman Sebastian Bergman -sarjan dekkaria, vaikka mitä ilmeisimmin olisi kannattanut. Esimerkiksi DekkarinetinTerttu Uusimaa ylistää sarjaa väsymättä. En myöskään tiennyt, että kaksikon sormet ovat olleet mukana lukuisissa tv-sarjakäsikirjoituksissa. Hans Rosenfeldt on esimerkiksi Silta-sarjan pääkäsikirjoittaja! Rosenfeldt on nyt julkaissut ensimmäisen yksinään kirjoittamansa dekkarin Surman susi, joka aloittaa...

Ruotsissa dekkarikuningattaria riittää. Yksi heistä on Mari Jungstedt, jonka komisario Anders Knutasin tutkimuksista kertova Gotlanti-sarja on tällä hetkellä viisitoistaosainen. Innostuin aikanaan sarjasta, koska Gotlanti tuntui raikkaalta ja vähän eksoottiseltakin dekkarimiljööltä. Jaksoin seurata sarjaa kuuden osan verran, eli Kevään kalpeudessaon toistaiseksi viimeinen Gotlanti-sarjasta lukemani dekkari. Tuossa linkittämässäni jutussa avaan silloisia tunnelmiani, joista jo näkyy, että...

Iltalehti otsikoi 11.3.2020: ”Superyllätys! Terhi Kokkonen kirjoitti kirjan – ex-rakas suunnitteli kannen.” Tosin huomasin tämän sokeeraavan uutisotsikon vasta nyt, kun ryhdyin kirjoittamaan omaa juttuani Terhi Kokkosen esikoisromaanista Rajamaa. Tilanne paljastaa aika paljon oman yleissivistykseni suuntautumisesta. En nimittäin tunnistanut Terhi Kokkosen nimeä enkä osannut yhdistää häntä Ultra Bra -yhtyeeseen ja Scandinavian Music Groupiin. Ex-rakkaan henkilöydenkin kurkkasin kirjan...

Miten vietiin joku kuolemaan? Mitä matkalla pitäisi puhua? Mitä syötäisiin? Pystyisikö hän ylipäätään vielä syömään? Saisimmeko kuunnella musiikkia? Pitää kaunista maisemaa kauniina? Mitä helvettiä sai haluta viimeisinä päivinä ja tunteina? Berliinissä asuvat nelikymppiset Betty ja Martha ovat olleet ystävykset jo parikymmentä vuotta. Kummallakin on ollut omat kuvionsa ja pettymyksensä matkan varrella. Martha yrittää epätoivoisesti vielä tulla raskaaksi ennen nelikymmenvuotispäiväänsä, sillä...

Pari vuotta sitten törmäsin Bazar-kustantamon luettelossa teokseen nimeltä Näkymätön kuolema. Kirjailija A. M. Frostista kerrottiin, että kyse on kirjailijanimestä, jonka takana on ’kirjaileva kaksikko’. Sittemmin kirjaileva kaksikko on astunut julkisuuden valokeilaan, ja jo majuri Jangista kertovan kirjasarjan kakkososan Likaista peliäkansiliepeessä savonlinnalaiset Anne ja Matti Hakkarainen poseeraavat yhteisessä kirjailijakuvassa. Olen ollut Näkymättömän kuoleman äärellä hieman...

Rakastan ajatusta olla isä, mutta olla isä – sitä on vaikea rakastaa. Kun huomasin syksyn kirjakatalogeista, että Marko Annalalta oli tulossa uusi romaani, ilahduin. Olen ollut vaikuttunut Annalan aiemmista romaaneista Värityskirja ja Paasto. Tänä syksynä ilmestynyt Kuutio vain syvensi rakkauttani Annalan kirjoitustyyliin. Sain sen parissa yhden huutonaurukohtauksen (onneksi olin yksin autossa…), mutta moneen kertaan tajusin olevani myös sydän karrella. Kuution minäkertoja on keski-iän...

Englanninkielinen termi ’Cozy Crime’ kääntyy huonosti suomeksi. Kirjabloggaajakollegani Tuija käytti versiota ’kevytjännitys’ kuvatessaan Eeva Kiviniemen ja Taina Pietikäisen esikoisdekkaria Joki. Ei se huono käännös olekaan. Joki on jännitysromaani, dekkarikin, jossa tapetaan ja yritetään tappaa useita ihmisiä, mutta väkivallalla ei mässäillä. Päähenkilökin on keski-ikäinen työtön historioitsija ja puiden halaamista harrastava Kati Berg, joka on juuri muuttanut kommuuniin pakoon...

Kun poliisi kirjoittaa dekkarin, voinee lukija luottaa siihen, että rikostutkinnan faktat ovat niin kohdillaan kuin ne nyt ylipäätään voivat olla. Onko tämä sitten uhka vai mahdollisuus, onkin jo toinen juttu. Itse arvostan kyllä realistisuutta, mutta lukijaa ei kannata realistisuuden kustannuksella vaivuttaa uneen arkisten rutiinien yksityiskohtaisella toistelulla. En myöskään jaksa loputonta valitusta poliisin resurssien vähyydestä ja kapenevista toimintaedellytyksistä, niin totta kuin ne...

Joskus jotkut kirjat vain osuvat täsmälleen oikeaan lukuhetkeen. Niin kävi tälle Anja Snellmanin romaanille Kaikkien toiveiden kylä, jonka olin hankkinut äänikirjana jo pari vuotta sitten mutta johon en jostain syystä tullut aiemmin tarttuneeksi. Myönnän, että olin kuvitellut mielessäni teoksen ihan toisenlaiseksi, vaikka muistaakseni olin syksyllä 2018 Helsingin kirjamessuilla WSOYn vieraana tilaisuudessa, jossa Snellmania haastateltiin tästä romaanista. Olen tänä vuonna harjoittanut...

”Aarniolaiset eivät ymmärrä, että he kulkevat kuninkaansa johdolla kohti tuhoa. Vain me kuiskaajat voimme estää sen.” Kuiskaajien kilta on Kimmo Ohtosen Ikimaa-fantasiasarjan toinen osa, joka valitettavasti kärsii muutamasta hyvin tyypillisestä trilogiaksi suunnitellun kirjasarjan kakkososan tyyppivaivasta. Soturin tiessä tutustuttiin henkilöihin ja miljööhön ja saatiin juonikuviot hyvälle alulle. Oliver lähtee äitinsä perään ympäristötuhoista kärsineestä reaalimaailmasta rinnakkaiseen...