"Pakkotyöleirit olivat neuvostotodellisuuden musta aukko. Niistä ei puhuttu, virallisesti niitä ei ollut olemassa. Niihin lähetettiin miljoonia ihmisiä. Jotkut palasivat, monet eivät." - Ote takakannesta. Vihdoinkin sain tämän parin vuoden lukuprojektin pakettiin. Oikeasti luin tätä kirjaa varmaan muutamana päivänä, mutta niiden päivien väliin mahtui aina muutama kuukausi. 😅 Tämä ei ollut mitenkään vaikeasti luettava siinä mielessä, että tämä olisi jotenkin vaikeasti ymmärrettävä, hankalaa...

Talo kyyryssä Pitkään uneen vaipumassa pihoilla lehtipeitteet. Mänty vaihtaa karvaa. Jänissuojat on laitettava puut saatettava talveen. Ei sujahda ohi on elettävä läpi jokaisen päivän. Pitkä on Suomen talvi, siitä ei pääse mihinkään. Tämä Helena Anhavan runokirja Maininki ennen aaltoa vuodelta 1997 tarttui mukaani kirjastosta aika sattumalta. Tunnistin kirjailijan nimen ja uteliaisuudesta halusin kurkata, että millaisia hänen runonsa ovat. Olen niin iloinen, että tartuin tähän! Miten ihanan...

Muutama kirja on jäänyt kesken syystä ja toisesta. En enää koe, että minun pitäisi lukea jokin kirja loppuun, jos sen lukeminen ei tunnu mielekkäältä sillä hetkellä (jos joku siis joskus ihmettelee, miksi kirjoitan blogissani lähinnä positiivisista lukukokemuksista, se johtuu tästä). Ja kun olen ottanut tämän mentaliteetin, tartun vapaammin erilaisiin kirjoihin ja tosinaan yllätyn myös positiivisesti. ❤ En tosin näiden kanssa... A. A. Milne: Nalle Puh Tämä tuntuu ihan kauhelta myöntää,...

Ulkona on kaunis päivä. Laiha lohtu kun Sisällä myrskyää. Tuleepas nyt luettua runoja ihan olan takaa. Nämä saapuvat kirjaston varaushyllyyn paljon nopeammin kuin muut uutuuskirjat, sen olen nyt huomannut. 😅 Tämä tosin tuli luettua BookBeatista, kun se siellä sopivasti tuli vastaan. Taitoluistelijana tunnettu Kiira Korpi on tehnyt uuden aluevaltauksen tällä runokirjallaan. Hyppää vaan! on täynnä lyhyitä runoja ja toteamuksia (?), joissa Korpi selkeästi käsittelee eroa ja eron jälkeistä...

Minulla oli linnun kieli, tiklin ilosta pulppuavat sanat ja niitä minä hoin ja sitä kutsuttiin lauluksi kuin olisin ylistänyt elämää, mutta mitä muuta saatoin laulaa mitä muuta hokea, en koskaan valinnut tätä suruineen jäädytettyä sydäntä jonka painon herättyäni tunsin, kuin vanhan ystävän vaikka miksi kertoisin ystävyydestä kun heijastukseni häkissä roikkuvassa peilissä oli ainoa koskaan tapaamani lintu. Juuri kun sanoin Kesken jääneet #5 postauksessa, että pitkät runoilut eivät ole minun...

"Taidokkaissa, Venäjän historiaa ja kulttuuria syväluotaavissa esseissään Šiškin piirtää kuvan ristiriitaisesta maasta, jonka tulevaisuutta voi ennustaa vain menneisyyden valossa." - Ote takakannesta. Tämä on yksi niistä kirjoista, joista tulee palava halu kertoa muille, mutta lukukokemus oli niin vaikuttava, että sitä jää lopulta sanattomaksi. Mitä tästä siis sanoisin? Venäjän ja etenkin Neuvostoliiton historia on aihe, joka on oikeastaan aina kiinnostanut minua, mutta varsinkin näinä...

Miten sitkeästi lapsuuden kokemukset kääntyilevät meissä ehkä eräänä päivänä puhkeaa auringonsäde puhaltaa suruun railoja On todellakin kuljettava kuusikon läpi on Veera Sylviuksen esikoisrunokirja. Onpas ihana nimi runokirjalle ja kerrassaan kaunis kansikuva. Tämä oli minulle vähän 50/50, toisista runoista pidin paljonkin ja toiset taas meni vähän ohi. Voi olla, että jotkut fiinimmät sanavalinnat häiritsivät minun lukukokemusta, ikään kuin herättivät runokirjan uumenista pohtimaan: wtf....

Olen oppinut ettei mikään täällä ole pysyvää, pilvet ovat leijuvia kaupunkeja ja rajuilmat puhkeavat nopeammin kuin kaksintaistelut. Ote runosta Uudisraivaaja. Tämä Teemu Helteen runokirja herätti kiinnostukseni jännällä nimellään, joka kuulosti juuri sopivan mystiseltä minun makuun. En tiennyt mitä odottaa, koska en ainakaan muista lukeneeni runoilijalta muita teoksia. Kuu näyttää kirjaimensa on Helteen seitsemäs runokokoelma. Tämähän olikin oikein kiinnostava setti eri pituisia ja...

Ajattelin koota tähän postaukseen pari kiinnostavaa kasvatukseen ja vauva-arkeen liittyvää kirjaa, jotka ovat roukkuneet täällä bloggerin luonnoksissa jo vuoden päivät. Kuuntelin ja luin nämä odotusaikana, mutta silloin ei riittänyt energia postailuun. Nyt kun vauva-arkea on takana jo huimat 9kk, voin myös pohtia, onko näistä kirjosta ollut minulle hyötyä käytännössä, ja mitä lopulta otin mistäkin kirjasta mukaan omaan arkeeni. PAMELA DRUCKERMAN: KUINKA KASVATTAA BÉBÉ Äänikirja...

Jos saisin olla eläin,niin mieluiten olisin pääsky. En hiiri lääketehtaan laboratoriossa,en kettu suljettuna ahtaaseen häkkiin,en kuutti joka tukehtuu kalaverkkoon,en hömötiainen, jonka pesäpuut avohakkuu hävitti.Ote runosta Olisin pääsky. Bongasin tämän runokirjan selaillessani tämän vuoden runouutuuksia. Suojele luotujasi - huokauksia eläinten puolesta on hyvin uskontopainotteinen kirja (kuten ehkä nimestäkin voi päätellä), mutta se oli huojentavaa luettavaa myös tällaisen ei...

Nyt kun on taas oikein kunnon lukuinnostus päällä pitkästä aikaa, niin tulee kirjastostakin poimittua sitä sun tätä. Ja sitten jätettyä kesken, kun ei ollutkaan ihan sitä mitä juuri sillä hetkellä haluttaa lukea. Kirjan kesken jättäminen ei siis (aina) tarkoita, että se olisi huono, vaan että se ei sovi sen hetkiseen lukufiilikseen. Nämä jäi minulta kesken: Yukio Mishima: Kunnia on katkera juoma. Tämän varasin kirjastosta, koska kiinnostuin sen englanninkielisestä nimestä: The Sailor Who...

Takanannesta: Ichigo ichie on japanilainen ajattelutapa, joka kannustaa vaalimaan jokaista hetkeä kuin kallista aarretta. Ichigo ichie vapauttaakin menneen murehtimisesta ja tulevan pelkäämisestä, auttaa nauttimaan havaintojen tekemisestä sekä kohentamaan ihmissuhteita. Kirjassa avataan vanhaa japanilaista sanapartta, kuten nimestä voi jo päätellä. Tämä oli hyvä ja lyhyt opus, jossa kannustetaan hetkessä elämiseen. Oiva oivallus näin pienen lapsen äitinä, mutta muutenkin elämässä: jokainen...

Tulin tässä järjestäneeksi olkkaria uudelleen (minä keksin uuden järjestyksen ja pyysin asiasta ikihyviksi ilahtunutta miestäni siirtämään huonekaluja), minkä takia täytyi tyhjentää kirjahyllyt, ja siinä tulikin katseltua omaa kirjakokoelmaa taas vähän tarkemmin: mitä kaikkea kivaa sitä omistaakaan. Ajattelin, että tällainen kirjahyllyn sisältöä esittelevä pieni tagi voisi olla hauska. En löytänyt valmista tämän tyylistä tagia, joten kyhäilin itse. Minusta kirjatagit on kiva tapa nostaa esiin...

Tämä kiva pieni lastenkirja tarttui mukaani kirpparilta parin muun kirjan kanssa, joista kirjoitin täällä. Poika ja valas on nopealukuinen tarina lapsen mielikuvituksesta, joka venyy yllättävän suuriin mittoihin. Takakannesta: Ihastuttava espanjalainen lastenkertomus, jonka pikkusankarilla on merkillinen mutta sitä rakkaampi ystävä - Valas. Se voi muuttaa itsensä vuoren suuruiseksi ja sitten pieneksi kuin pikkusormi. Yöksi Poika pistää Valaan vesilasiin vuoteensa viereen ja päivisin hän...

Tämä viime syksyn uutuuskirja on tullut vastaan jo monissa kirjablogeissa kehujen kera. Eikä syyttä! Tämä oli varsin vetävä jännäri, joka tuli luettua (ja osin kuunneltua) parissa päivässä. Eihän tätä meinannut malttaa laskea käsistään, vaikka vähän väliä nousikin hiuskarvat pystyyn... Erityisen kiinnostavaksi kirjasta teki sen miljöö: Utsjoki ja sen armottomat tunturit. Takakannesta: Veri on vettä sakeampaa Ilona Tuomisen trillerissä Huutoon vastaa kaiku vain Lapin jylhiin maisemiin...