Vanhemmuudessa on niitä kuuluisia ”isoja juttuja”, joista sitten ollaan ylpeitä ja joita kerrataan vielä kiikkustuolissakin. Tiedättehän: ensimmäinen hammas, kävelyn oppiminen, ensimmäinen sana, ensimmäinen kirosana ja niin edelleen. Pääsimme tällä viikolla listalla kohtaan pyöräilyn oppiminen. Viime kesänä olimme ehkä hieman liian arkoja siirtymään potkupyöristä suoraan kunnon mankeleihin. Hommasimme 16-tuumaiset ja asensimme niihin apupyörät. Toiselta tytöltä tyhmät apupyörät irrotettiin...
Koronavuosi sai arvoaan suuremman loppuhuipennuksen, kun (K)Akkavaltaan syntyi jälkeläinen joulukuun lopussa. Naisvoittoisuus hieman tasoittui, tällä hetkellä tilanne on 3-2. Parempi siis varmuuden vuoksi lopetella lisääntyminen tässä vaiheessa. Pahimmassa tapauksessa edessä olisi nimenmuutos ensin tasatilanteessa Tasavallaksi ja sitten miespuolisten kiriessä rinnalta ohi (K)Ukkovallaksi. Olen todennäköisesti skandinavian hitain influensseri, sillä vasta näin seitsemän viikkoa synnytyksen...
Päivä on ollut kaksikoltamme sellainen tunnekuohujen sekameteli, että isukilla vain surisee ohimoiden välissä. En yksinkertaisesti kykene aina vastaanottamaan tuota raivo-itku-kiukku-nauru-kiukku-hulivili-itku-itkunauru-kiukku-raivo -tunnekavalkadia. Varsinkin kun se tulee tauotta kahdesta eri lähteestä eri tahdissa. Mukaan on heitetty vielä kaikenlaisen töhöilyn kokeilu ja siis suoranainen perseily, joka saa homman näyttämään siltä, että nuo eivät opi mitään, pikemminkin taantuvat. Muurisen...
(K)Akkavallan blogiosasto tekee paluun parrasvaloihin. Trendikäs määrittelemättömän pituinen tauko on pidetty ja (K)Akkavalta palaa estradeille uudistuneena, entistä vahvempana ja englanninkielisellä materiaalilla. Eiku mitä vittua, toihan oli Robinin paluu-uutisen nostatusosio. Otetaas uusiks: (K)Akkavalta palaa aika lailla vanhalla samalla, vähän ehkä jopa väsyneempänä ja ihan suomenkielisenä. Paluuilmoituksen pressitilaisuus oli käytännössä olematon ja itse itseäni haastatellen kävin läpi...
Tyttäremme täyttivät neljä. Ensimmäinen olympiadimme on ollut tapahtumarikas, nopea, mielenkiintoinen ja opettavainen. Otetaanpa vuosien kunniaksi 2*4 pointtia vuosien varrelta. Elämäni tärkein päätös Neljä vuotta sitten sanoin itseni irti. Kaksosvanhemmille myönnetty mahdollisuus kuuteenkymmeneen yhteiseen vanhempainvapaapäivään ei riittänyt alkuunkaan. Kotona oli härdelli, jossa halusin ehdottomasti elää täysillä mukana. Koti-isyyteni venyi lopulta lähes kahteen ja puoleen vuoteen. Elämäni...
Näin kaksosisukkina riittävyys kalskahtaa utopistiselta. Riittämiseen tarvittaisiin 38-tuntinen vuorokausi, neljä lottovoittoa, teräsmiehen terveys ja Buddhan tyyneys. Riittämättömyyttään pelkääville ja surkutteleville vanhemmille voin surutta ilmoitella, että riittämättömyys on normaalitila. Näyttäkää minulle se isä tai äiti, jolla menee kaikki aina ihanasti ja oikein. Isä tai äiti, joka jaksaa, viitsii ja kykenee kaiken aikaa. Niinpä. Sellaista ei ole. Lapsista hehkuva...
Aikaisemmin kirjoitin, kuinka edeltävän päiväkodin arjen toimimattomuus ajoi meidät vaihtamaan hoitopaikkaa. Nyt on pari kuukautta uudessa päiväkodissa takana ja voinen jo nyt sanoa vaihdoksen olleen mullistava kokemus. Alla muutamia huomaamiamme positiivisia muutoksia arjessamme. Sairastelu Siinä missä edeltävä päiväkoti aloitettiin neljän kuukauden sairastelukierteellä, olemme nyt saaneet viettää alusta asti tervettä elämää. Viisi viikkoa terveenä putkeen lienee tämän vuoden ennätys. Aina...
Selittämätön 39-asteinen kuume, ei muita oireita. Tyttö on eläväinen itsensä. Lääkäriinhän se on kuitenkin lähdettävä. Kunnan terveyskeskus kertoo kahdentoista vastaamattoman puhelun, puolen tunnin jonottamisen (about 12€/sekunti/pvm) ja soittopyynnön jälkeen, että aikoja ei ole, mutta aulaan saa kuulemma tulla viettämään aikaa jonotuksen merkeissä. Mikäli olisi viikonloppu, meidät ohjattaisiin naapuripitäjän terveyskeskukseen odottelemaan, joka sijaitsee kotoamme reippaan 30...
Päiväkotiarkemme alkoi tammikuussa. Tuolloin kirjoitin, kuinka päiväkodin valinnassa oli kyse valinnasta kunnallisen ja yksityisen välillä. Seurasimme hyvää myyntipuhetta yksityiselle puolelle ja aluksi kaikki sujuikin varsin mallikkaasti. Mitä nyt heti ensimmäisenä päivänä tuli ilmoitus kihomatoepidemiasta ja toisella tytöllä oli haettaessa kaksi kokoa liian pienet talvisaappaat jalassa. Ne olivat olevinaan niitä hauskoja ”tää on nyt sit tätä” -sattumuksia, mutta ajan mittaan olisi niistä...
Tilanteessa on niin paljon väärää ja nurinkurista. Tasan kolme ja puoli vuotta sitten ilmoittauduimme samalla tiskillä synnyttämään. Tänään emme. Istahdan tänä harmaana kesäpäivänä täsmälleen samalle tuolille odottelemaan kuin tuona talvisena aamuyönä alkuvuodesta 2016. Tuolloin tammikuussa pakkasta oli -27, nyt Suomen kesä näyttää meille ihanimmat puolensa 13-asteisena viileytenä. Kaksi kuukautta sitten tapahtui virhe. Lääkäri uskoi keskenmenon jälkeen kohdun tyhjenevän lääkkeillä. Näin ei...