Blogi henkisestä hyvinvoinnista, itsensä kehittämisestä ja oman näköisen elämän löytämisestä. Inspiraatiota herättelevää, positiivista ja helposti lähestyttävää pohdintaa elämästä. Tunnelmallisia kuvia sekä omaa musiikkiani. Tervetuloa seuraamaan!
Kategoriat: hyvinvointi, musiikki, lifestyle
Suosituimmat: 0
Kuumimmat: 212
Uusimmat: 249

Tämä blogi on ollut tärkeä päiväkirja matkallani kohti jotakin, jota kaipasin, mutta en itsekään oikein tiennyt, mitä se oli. Kaikki alkoi särkyneestä sydämestä ja terveydentilan heikentymisestä vuonna 2017. Aloin herätä johonkin aivan uuteen – silloin vielä pelottavalta tuntuvaan – todellisuuteen. Yritin ymmärtää, mitä minulle oli tapahtumassa. Luin, kirjoitin, itkin, sävelsin, istuin metsässä ja ajoittain yritin palata takaisin vanhaan, tuttuun ja yleisesti hyväksyttyyn elämäntapaan, jossa...

Tilasin hiljattain pari uutta sisustusjulistetta. Halusin piristää itseäni kahdella kauniilla kuvalla – esteettisiä heinänruokoja ja voimaannuttava aforismi. Julisteet saapuivat, mutta avatessani pakettia sieltä ilmestyikin heinänruokoja ja jokin mustavalkoinen hämärä naishahmo. Aforismini tilalla oli siis täysin väärännäköinen ja -kokoinen juliste. Pettyneenä ja turhautuneena kirjoitin julistefirmalle viestiä asiasta ja pyysin saada oikean julisteen. Sain todella hyvää asiakaspalvelua ja...

Lapsena piirsin omakuvia niin, että pää täytti puolet paperista, ja keho oli kahden sentin mittainen rääpälemäinen tikku. Vaikka tässä oli todennäköisesti kyse lapsen heikosta ymmärryksestä mittasuhteisiin, se kertoo mielestäni samalla tarinaa länsimaisesta ihmiskuvasta. Olemme saattaneet hyvin pienestä asti omaksua, että elämä tapahtuu pään sisällä, ja keho vain suorittaa pakollisia elintoimintojamme. Kehon merkitystä on pienennetty samalla, kun ajattelemisesta on tullut tärkein...

Yksi pitkän sairasloman anteja on ollut tyhjän päällä oleminen. Itsekseen möllöttäminen tyhjyydessä ja tylsyydessä. Ei kuulosta hohdokkaalta, eikä se sitä todellakaan olekaan, mutta väitän, että tunnen itseni paljon syvemmältä kuin ennen tyhjyyttä. Irrallaan kaikista ulkoisista statuksista ja määritelmistä on tilaa nähdä ihminen niiden takana. Sitä kokemusta toivoisin kaikille jossain kohtaa elämää. En tietenkään toivo pitkää sairaslomaa kellekään. Enkä lyhyttäkään. Mutta jonkinlaista...

Se, että pystyn istumaan iltapäivää kauniisti sisustetussa kahvilassa ja juomaan teetä söpöstä lasista, on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Se, että nousen aamulla sängystä ja suuntaan kaupungille hoitamaan juoksevia asioita. Ostan uudet kengät hajonneiden tilalle ja juttelen myyjän kanssa, miten en enää koskaan osta kenkiä halvalla. Tulen kotiin, alan työstää uutta laulua ja intoilen, miten hyvä siitä tulee. Syön omatekemää ruokaa ja katson kaksi jaksoa koukuttavaa sisustusohjelmaa. Se on...

Ihailen puita. Ne seisovat tukevasti omilla juurillaan, samalla kurottaen oksiaan itsevarmasti uusiin suuntiin. Ne osaavat elää elämän luontaisissa sykleissä ollen vuorotellen hiljaisia ja riisuttuja sekä eloisia ja värikkäitä – päästää irti vanhasta ja luoda uutta. Joka vuosi tasaisen varmasti ne kasvavat hiukan viisaammiksi ja vahvemmiksi. Ne eivät hötkyile tai yritä, ja silti ne luovat jatkuvasti elämää ja täyttävät tehtävänsä. OLISINPA NIIN KUIN PUUT Aloitin hiljattain...

Elämä on etsimistä ja löytämistä. Varjoa ja valoa. Hoipertelevia ja määrätietoisia askelia. Tasapainon hakemista epätasapainon kautta. Nousuja ja laskuja. Kaikkea siltä väliltä. Silti näytämme usein ulospäin vain sen, mikä elämässämme sujuu ja hiljennämme somekanavat, kun asiat menevät solmuun. (Tai päivitämme kuvan täydellisestä kukka-asetelmasta, kun kameran takana vallitsee hallinnastamme karannut kaaos.) En väitä itse toimineeni toisin, mutta joskus ihmettelen, miksi. Ihmiset ovat paljon...

Viisi kuukautta sitten pakkasin tavarani ja lähdin lapsuudenkotiini lepäämään. Pitkään taustalla kytenyt uupumus oli edennyt siihen pisteeseen, etten selvinnyt enää omasta arjestani. Olin hyvin kirjaimellisesti kuluttanut itseni loppuun ja seuraavat kuukaudet vietin seiniä tuijottaen, ymmärtämättä täysin itsekään, mitä ihmettä oli tapahtunut. Näistä tunnelmista on tultu jo pitkä tie eteenpäin, ja matkan varrella vertaistarinat uupumuksesta ovat olleet äärettömän tärkeitä. Terveydenhuollossa...

Leuassani on arpi. Se on ollut siinä yli kymmenen vuotta ja sai alkunsa koulumatkasta, jona kaatusin pyörällä ja lensin leuka edellä asfalttiin. Silittelin juuri huomaamattani arpeani ja tilanne palasi mieleeni. Miten säikähdin, kun pyörä lähti alta, että kävisi pahasti. Ei käynyt – selvisin yhdellä lääkärikäynnillä, liimauksella ja vääntyneellä mummopyörällä. Arpi tietysti jäi, mutta hymyilen joka kerta, kun muistan sen alkuperän. Se muistuttaa oikeastaan ajanjaksosta, jolloin pyöräilin...

Otsikon voisi ajatella kannustavan passiiviseen elämäntapaan tai luovuttamiseen. Ajattelen itse sen kuitenkin rohkaisuna luottavaisuuteen ja liiasta kontrollista päästämiseen. Itse sorrun jälkimmäiseen liian usein, vaikka asiat järjestyvät yllättävän usein omalla painollaan, kun siihen antaa mahdollisuuden. Kerron yhden tosielämän esimerkin, johon itse palaan silloin, kun tuntuu, että elämästä on tullut pelkkää yrittämistä. Varoitan jo etukäteen, että tarina tulee hämmentämään. Kesällä 2013...