Hirsitalossa perheensä kanssa asuva yrittäjä-äiti, joka kärsii lasisen lapsuuden traumoista kirjoittelee elämästään ja lapsuudestaan perheessä, jossa toinen vanhempi oli alkoholisti ja toinen suurkuluttaja.
Kategoriat: lifestyle, alkoholismi, perhe
Suosituimmat: 47
Kuumimmat: 213
Uusimmat: 312

On aika kääntää sivua tälläkin saralla. Jatkossa blogi päivittyy Kodin Kuvalehden alla, keskittyen enemmän tähän päivään. Lapsuuden törky jääköön tänne. Uutta blogia voit seurata...

Tunnen olevani valmis aloittamaan tunkion kaivelemisen ammattiauttajan avustuksella. Heinäkuussa soitin terveyskeskukseen tiedustellakseni, mitä reittiä pitkin pääsee esimerkiksi Kelan tukemaan psykoterapiaan. Vaihtoehtoja oli kaksi: Joko yleislääkärin kautta lähetteellä, tai tapaamalla psykiatrisen sairaanhoitajan alkukartoitusta varten. Valitsin sairaanhoitajan. TAPAAMINEN EI JÄNNITTÄNYT Ei sitten yhtään. Ennen vastaanottoa aika ehdittiin siirtää kahdesti. Vitsailin miehelleni vielä...

Kun luin ensimmäistä kertaa tästä kirjasta, päätin hankkia sen heti kun se ilmestyy kirjakauppoihin. Tiesin, että tämä tulee kolahtamaan enemmän kuin mikään muu kirja, jonka olen koskaan lukenut. Niin myös kävi. Pääsin sivulle 13, kun ensimmäisen kerran kädet alkoivat täristä, sydän hakata ja mieleen tulvivat omat muistot lapsuudesta. Se, kun isäni hakkasi äitini kylkiluita ja solisluun poikki. Se, kun isäni raahasi äitiäni kuristusotteessa takaisin pihaan pakoyrityksen jälkeen. Se, kun äitini...

On paikka kuulu kurjuudentalo nousevan auringonOn turmellut mun nuoruuteintalo nousevan auringon Alkup.kuva porstuakirjastot.fi/ Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto Palataan vuoteen 1977. Paikka on Seinäjoki. Äitini on noin 23-vuotias, ja saanut työpaikan Seinäjoen kenkätehtaalta (nyk. Janita Oy). Äitini oli saatava asunto järjestymään nopealla aikataululla, joten valinnanvaraa ei juuri ollut. Asunto järjestyi nopeasti entisen Matkustajakoti Lakeuden rakennuksesta, jota vuokrattiin...

Tämä kirjoitus on jatkoa lapsuuden pakko-oireiselle häiriölle, josta aikaisemmin kirjoitin blogissani. Siinä, missä varsinaiset pakkotoiminnot ovat jääneet pois, ovat tilalle tulleet kummalliset ajatukset. Näistä ihan kaikkiin en ole reagoinut millään lailla, ja vain yhteen siten, että se ei ole normaalia. Vasta viime aikoina ajatuksella näitä miettiessäni, olen ne tunnistanut liittyvän lievään OCD:n. Aiemman kirjoituksen aiheesta voit lukea TÄÄLTÄ. PAKKO-OIREKYSELY Tein Mielenterveystalon...

Vihdoin minäkin sain tämän luettua. Tosin heti hankinnan jälkeen kirja oli paikallisessa kirjakaupassa ostettavissa puoli-ilmaiseksi, joka hieman pisti harmittamaan. Onneksi kaikki harmitukset häipyivät mielestä, kun aloin lukemaan. Olin jo ennestään kuullut, että kirja on hauska ja huumorilla kirjoitettu. Mietiskelin hieman, miten alkoholismin ja hauskuuden yhteensovittaminen on ylipäätään mahdollista, etenkään alkoholistin läheisen kannalta. Kyllähän minä nauroin kirjalle...

Se oli vain yksi tavallinen päivä, kun Facebookin Pullopostia lapsuudesta-ryhmässä joku kirjoitti OCD:sta ja kysyi aiheeseen liittyen kysymyksen. Minun on aina pakko selvittää kaikki minulle oudot termit, ja tottakai menin googlaamaan OCD:n. Ja sen jälkeen hetkellisesti hajosin pieniksi palasiksi. OCD ELI PAKKO-OIREINEN HÄIRIÖ Kuin päähäni olisi ammuttu luoti, jonka seurauksena aivoni levisivät sirpaleina ympäriinsä. Minä- jo ennestään rikkinäinen ja hieman ehjääntynyt ihmisraunio tipahdin...

TULKAA TUKISTAMAAN Yksivuotias lapsi tarraa tukasta kiinni samalla, kun yrittää pysyä pystyssä ja tunkea jalkaa kenkään. Se aktivoi heti kosketusaistit, ja tuntuu hyvältä. Tarvitsen tätä lisää, tulkaa tukistamaan! Me tarvitsemme kosketusta vauvasta vaariin, niin se vain on. Lapsi pyytää illalla, äiti hipsuta mua selästä. Kuljetan kevyesti sormenpäitäni hänen selkäänsä pitkin, niskaan ja tukkaan. Lapsi nauttii silmät kiinni ja iho nousee kananlihalle. Toisinaan haen voidepurkin, ja hieron...

Nyt on se hetki. Vuosi sitten kahleet katkesivat. Vuosi sitten päihderiippuvuus väsyi ja päästi irti. Mutta se maksoi isäni hengen. Vuosi sitten alkoi matka tuntemattomaan. Jouduimme näkemään kaiken, ymmärtämään. Saimme vihdoin sanoa ja ajatella: Hän oli a l k o h o l i s t i . Tuska, suru ja voimattomuus löivät ylitse niin suurella voimalla, että se salpasi lähes hengityksen. Miksi? Kaikki oli turhaa. Olisimmeko sittenkin voineet auttaa? Olimme itsekin halvaantuneet. Kykenemättömät...

"No hei pikkuneiti, vai on ihan koirakuume iskeny. Sun pitäis kattella joku perhos tai pikkuterri, olis paljon helpompi hoitoinen ja muutenkin ei sinne oikein isoa voi pitää pinohimas" Kirje on kirjoitettu vuonna 2002 Vaasan vankilasta, ja se on päivätty heinäkuun 2. Se oli minun ylioppilasvuoteni. Isäni pääsi lomille pariksi päiväksi ylioppilasjuhliani varten, mutta onnistuin lahjakkaasti reputtamaan ruotsin ja reaaliaineet, joten kirjoitin vasta loppuvuodesta ylioppilaaksi. Tuolloin isäni...

Viime aikoina mediassa ja somessa on pyörinyt julkaisu pienen pojan kaltoinkohtelusta vanhempiensa taholta. Tässä tapauksessa vanhempi mieshenkilö oli kertonut huolensa lastensuojelussa useasti, ja moneen paikkaan. He eivät ottaneet asiaa hoidettavakseen, ennenkuin toimittaja ilmoitti asiasta poliisille. Vasta sitten pieni poika sai apua. Näitä valitettavia uutisia ja tapauksia on alkanut tulemaan julki koko ajan enemmän. Kertooko se lastensuojelun resurssipulasta, piittaamattomuudesta,...

Minulta pyydettiin blogiin kirjoitusta onnellisuudesta. Osaanko olla onnellinen, uskallanko olla onnellinen? Moni meistä ei uskalla, koska pelkäämme, että se otetaan meiltä pois. Kirjoitus sivuaa hieman aiemmin julkaisemaani tekstiä Olenko ansainnut hyvää osakseni, muttapäätin ottaa onnellisuuskammon käsittelyyn erikseen. Lisäksi blogini täyttää huomenna 1 vuotta, joten sen kunniaksi järjestän blogiarvonnan. Siitä lisää hieman myöhemmin. ONNELLISUUSKAMMO ON YLLÄTTÄVÄN YLEISTÄ Jostain se...

Otsikko kuvaa hyvin tätä blogikirjoitustani, eli kyseessä on alkoholistin lapsen "muuttumisleikki". Olen tässä itse funtsinut, että millainen olisikaan ollut nuoruuteni, jos olisin itse saanut enemmän päättää pukeutumisestani. No nyt huonosti asian kerroin: Kyllä minä sain päättää itse pukeutumiseni, mutta vain niistä rytkyistä jotka äitini laiha rahamassi minulle kustansi. En siis todellakaan saanut muodin mukaisia vaatteita, kuin silloin tällöin. Etenkin JOS ne sai puoli-ilmaiseksi tai...

Tammikuulla lupasin ilmoitella blogin kävijämäärät kvartaaleittain, ja nyt on ensimmäisen raportin aika. Blogini on murrosvaiheessa. Sisältö on alkuvuodesta muuttunut. Kävijämäärät ovat pysyneet suurinpiirtein samassa, vaikka harvensin postaustahtia kerran viikkoon. Oleellisin muutos on uusien ja vanhojen lukijoiden kohdalla. Vanhoja, sitoutuneita lukijoita on vähemmän, ja uusia lukijoita on tullut todella paljon enemmän. Osaltaan siihen vaikuttaa se, että vain pieni piskuinen osa...

Se on pääsiäinen. Tällä kertaa ei kiljupönttö pulputa saunassa. Talo ei ole täynnä ripuloivia ja oksentavia juoppoja. Ei ahdista yhtään, päin vastoin, tuntuu että olisi herännyt eloon! Me olemme saaneet rauhan, niin myös alkoholisti-isäni. Ruppana reppana ruskea kana sinne pilven reunalle <3. Kerron tässä postauksessa samalla muutamia muistoja teini-iästäni. Trullit vuosimallia -95 VIRVON VARVON Lapsuuden ystäväni kanssa trulliteltiin ahkerasti joka vuosi. Olimme vielä yläasteen seiskalla...