Elämää erityislapsen äitinä. Rinnakkaisblogissa myös elämää syövästä toipumiseen.
Kategoriat: erityislapsi, syöpä, perhe
Suosituimmat: 130
Kuumimmat: 731
Uusimmat: 203

Välillä hyviäkin kuulumisia. Vähän kyllä pelottaa kirjoittaa aiheesta. Niin usein tällaisen hehkuttamisen jälkeen meidän elämä on taas romahtanut. Pelkään, että jos kirjoitan siitä niin samalla tavalla taas tapahtuu. Mikä on kyllä ihan hassua. Näistä hyvistä hetkistä pitäisi pystyä nauttimaan ihan täysillä. Tytär on nyt saanut ryhmäterapiaa lähes puolen vuoden ajan. Sen jälkeen hänen mieliala on huomattavasti kohonnut. Terapia olisi lakannut kesän jäljiltä, mutta hän sai siihen jatkoa....

Olipa mielettömän hyvä Perjantai-ohjelma perjantaina. Aiheena erityislapset. Pystyin niin samaistumaan noihin urheisiin äiteihin. Erityisen rankkaa oli katsoa äitiä, joka oli joutunut luopumaan omasta kehitysvammaisesta lapsestaan. Minä olen päässyt niin paljon helpommalla vaikka usein on vaikeaa ollutkin. Useampi äiti kertoi lapsensa joutuneen kiusatuksi erityisyytensä vuoksi. Tämän suhteen meidän perheellä on aina ollut tuuria. Lapseni ovat olleet loistavassa koulussa jossa ei ole ollut...

Seurasin sivusta kahvipöytäkeskustelua johon en itse viitsinyt osallistua. Ainoa mitä omassa päässä pyöri oli, että kyllä on elämä helppoa jos perheen suurin ongelma on se, ettei lasten sukat mene itsestään pyykkikoriin. Tai kuinka teini ei riisutuu väärällä tavalla, toisin sanoen kiskoo sekä farkut että alushousut yhtä aikaa pois. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että olisin katkera. Molemmat lapseni ovat rakkaita kaikista puutteistaan huolimatta. Voi kun ongelmat olisivatkin noin pieniä. Voi...

Ajattelin vähän avata tämän blogin tarkoitusta. Suurin syy kirjoittamiseen on se, että tämä toimii minulle itselleni jonkinlaisen terapiana. Puran tänne huonoa oloani. Aika usein tuntuu siltä, ettei minulle ole mitään vertaistukea. Kaikkien tuttujen lapset/nuoret aikuiset ovat enemmän ja vähemmän "normaaleja". Heille on täysin normaalia itsenäistyä ja alkaa elämään normaalia aikuisen elämää. Toinen suuri syy on se, että toivon tämän olevan apuna edes jollekin toiselle joka on samassa...

Onnen kyyneliä tänään. Jännä miten tunteet voi heitellä tällä tavalla. En voi olla itkemättä. Ja tällä hetkellä itken sen takia, että poika vaikutti niin rauhalliselta. Pienen hetken pelkäsin, että tämä asia suistaa hänet raiteiltaan. Vielä muutama päivä sitten hän tuntui todella murtuneelta. Tänään kun puhuttiin puhelimessa hän kertoi olevansa onnellinen. Sanoi tajunneensa, että ehkä tämä siviilipalveluksen keskeytys oli kuitenkin vaan hyvä juttu. Kertoi kaiken olevan hyvin. Lapset ovat...

Paperillahan meillä ei pojalla luo diagnoosia. Diagnoosissa lukee muistaakseni Autisminkirjoon kuuluva kontaktihäiriö tai jotakin vastaavaa. Lastenlinnan lääkäri on suusanallisesti sanonut minulle, että kyseessä on nimenomaan Aspergerin syndrooma. Vaikka asiat siihen Aspergeriin viittaavatkin. Kaikkina näinä vuosina meillä ei ole ollut varsinaista kunnollista diagnoosia. Jotakin sellaista minkä perusteella poika olisi voinut päästä vaikka jonkinlaiseen sopeutumisvalmennukseen. Tai minä äitinä...

Palatakseni siis tuohon siviilipalvelukseen. Poikahan on käynyt viimeiset vuodet erityisopetuksessa. Epäilin suuresti miten hän voi pärjätä ns. normaalissa opetuksessa. Osataanko siellä sopeutua erityiseen nuoreen. Onko siellä aikaa sopeutua erityiseen nuoreen. Siviilipalveluksen ohjaajat olivat lähettäneet poikani terveydenhoitajan juttusille. Tämän jälkeen hän oli saanut paperin, jossa siviilipalvelusta lykätään kahdella vuodella. Tämän kahden vuoden aikana hänen pitää mennä uudelleen...

Voi miksi tämä meidän elämä on niin rankkaa. Maanantaina alkoi siviilipalveluksen viimeinen koulutusviikko. Nuorellani oli jo työpaikkakin valmiina. Ja sitten kävi se mitä olen koko ajan pelännyt. Siviilipalveluskeskus katsoi, ettei hän ole kykenevä suorittamaan siviilipalvelusta. Hänet lähetettiin kotiin kesken kaiken. Ensi viikon maanantaina olisi alkanut työt. Ja hän oli siitä niin innoissaan. Eihän tämä minulle mitenkään yllätyksenä tullut, olin koko ajan skeptinen asian kanssa. Mutta...

Lähdin parisuhteesta ennen kuin väkivalta meni liian pitkälle. Piirteitä väkivallasta alkoi kuitenkin olemaan enemmän ja enemmän. Lasten isä hermostui todella pienistä asioista. Yksi mitä hän ei kestänyt oli häviäminen, oli kyse sitten aiheesta kuin aiheesta. Kerran pelasimme lautapeliä isolla porukalla, meillä oli vieraita. Tämä oli aikaa ennen jälkimmäisen lapsen syntymää. Istuimme vierekkäin pöydän ääressä. En enää muista mitä peliä pelasimme. Joka tapauksessa hänellä oli epäonnea pelissä...

Lapset eivät saaneet kertoa minulle mitään asioita siitä mitä oli isän luona tapahtunut. Minulla oli alkuun tapana kysellä ihan vaan kuulumisia viikonlopulta. Mitä olette tehneet? Mitä olette syöneet? Tarkoitus ei ollut urkkia asioita isänstä vaan ihan vaan keskustella. Ruokailusta ajatuksena oli se, että en syötä seuraavana päivänä samaa ruokaa. Yhtenä kertana lapset taas tulivat kotiin. Tervehdin heitä iloisena eteisessä. Kun vaatteet oli riisuttu kysyin, että oliko kiva viikonloppu? Mitä...

Olen viimeisissä postauksissa kirjoittanut lasteni isästä jonkin verran. Ajattelin avata vähän lisää tätä asiaa. Se miksi nämä vanhat asiat ovat kummitelleet paljon mielessä viime aikoina johtuu tyttäreni lääkärinlausunnosta. Hänelle on suoraan sanottu psykiatrian poliklinikalla, että suuri osa persoonallisuushäiriöstä johtuu isäsuhteesta. Toki lääketiede ei yhä tänä päivänä osaa kokonaisuudessaan selittää mitkä asiat persoonallisuushäiriöitä aiheuttavat, mutta tyttäreni tapauksessa iso osa...

Nyt kun olen viime postauksissa muistellut menneitä niin jatketaan sitä vielä pienen hetken ajan. Kerroin aiemmin, että lasten isä oli kovin äkkipikainen. Osa jutuista oli puhtaasti vahinkoja, ihan sen takia ettei hän ajatellut mitä teki. Minulla ei ollut mitään todisteita näistä asioista joten oli vaan pakko antaa lapset hänelle viikonlopuksi. Useamman kerran kävimme yhdessä keskustelemassa näistä asioista lastenvalvojan kanssa, mutta ne käynnit olivat ihan hyödyttömiä. Hän osasi kääntää...

Kirjoitin viime tekstissä vauvan saamasta kolahduksesta. Näitä "onnettomuuksia" sitten sattui lisää vuosien varrella. Lasten isältä puuttui välillä tolkku tekemisistään. Hän viis välitti turvallisuudesta. Hän kuljetti mielellään lapsia etupenkillä siinä vaiheessa kun se ei vielä ollut turvallista eikä suositeltavaa. Hän saattoi riiputtaa lapsia pääalassuin, vaikka minä vihasin sitä. Tarvitaanko vielä lisää pääkolahduksia. Kerran hän hermostui lapselle joka pyöräili. Juoksi seitsenvuotiaan...

Tässä on aihe josta en ole koskaan uskaltanut kirjoittaa, tai oikeastaan kehdannut kirjoittaa. Aihe on todella kipeä minulle. Monesti olen miettinyt onko tällä asialla ollut vaikutusta siihen, että tyttärelläni on niin paljon ongelmia mielenterveydessä. Voiko hänen epävakaa persoonallisuushäiriö johtua tästä asiasta. Tytär oli noin kuukauden ikäinen. Ehkä hitusen enemmän, mutta ei paljon. Muistan, että hänet oli jo kastettu. Ristiäiset oli kolmen viikon ikäisenä. Lapsemme oli yleensä aina tosi...

Ihana huomata miten lapsi kehittyy. Kaikista vaikeuksista huolimatta mitä Asperger meidän perheeseen teettää, tähän nuoreen mieheen voi joissakin asioissa luottaa. Meillä on koira. Poika rakastaa sitä koiraa ihan yli kaiken. Kysyin pojaltani voisiko hän mahdollisesti tulla yhdeksi vuorokaudeksi koiran seuraksi. Ja hän tuli ihan innoissaan. Oli suorastaan tyytyväinen kun hänelle annetaan tällainen pieni tehtävä. Pyysimme pojan käymään meillä kylässä, jotta me aikuiset (minä ja aviomieheni)...