Unelmien elämistä ja toteuttamista mammatyyliin. Aiheina lapset, koti, äitiys ja kotiäitiys.
Kategoriat: perhe, koti, lapset
Suosituimmat: 7
Kuumimmat: 738
Uusimmat: 28

Tämä on raskausoirehaaste. Tervetuloa osallistumaan! Keräsin vau.fi-, kaksplus.fi- ja terve.fi-sivustojen mainitsemat raskausoireet viikoilta 0-15. Olen huomannut, että tosi moni bloggari - ja ystävä - menee minun kanssa ihan samoilla viikoilla, joten olisi mielenkiintoista kuulla myös teidän oireita. Tervetuloa osallistumaan myös silloin, kun joskus tulevaisuudessa menette noilla viikoilla tai olette jo pitemmällä. Samanlainen haaste luvassa myös viikoilla 30 ja 40/42, jos vauva pysyy...

Olen melkein varma, ettei minun pitäisi kirjoittaa tätä postausta - tai ainakaan lisätä siihen yhtään kuvaa. En voi vastustaa kiusausta. Minun pitäisi kai pitää omalta osaltani täydellinen-äiti-myyttiä yllä. Bloggareiden täydelliset kodit, täydelliset lapset, lastenvaatteet, täydelliset valinnat, täydellinen jaksaminen... Elämässäni on ollut vaiheita, jolloin olen saanut pidettyä monia myyttejä yllä. Viime aikoina enenevässä määrin tuntuu siltä, etten saa pidettyä yllä enää yhtään myyttiä....

Tulomatka viimeisimmältä lomamatkaltamme (vt. postaus 10.1.) ei ollut yhtä kaoottinen kuin menomatka yksivuotiaamme kanssa. Tulomatkalla kitinää kesti ehkä vain 40 minuuttia. Menomatkalla sitä oli kestänyt paljon pitempään. Silti moni kanssamatkustaja kommentoi Suomessa lentokentällä, että on itku lakannut tms. Lapsi oli edelleen hereillä (olimme Suomessa puolenyön aikoihin), mutta olimme saaneet venytettyä ja vanutettua tytön kitisemättömyyttä. Yksi kommentoijista oli muutamaa kuukautta...

Tämä ei ole mikään järkkärikamerablogi. Voiko se olla hyvä siitä huolimatta? Mikä ylipäätään tekee blogista hyvän? Juttelimme tässä taannoin mieheni kanssa Suomen suosituimmista blogeista. Mieheni nimitti järkkärikamerablogeiksi ammattimaisia blogeja, joitten kuvat on tietty otettu järjestelmäkameralla. Käytännössä itsensä bloggaamisella elättävällä on melkein pakko olla järkkärikamerablogi. No jaa, ehkä joku poikkeus lyötyy. Jos bloggaajan asia on viikko viikolta yhtä huomiota herättävää...

Here we go. Ensimmäinen kolmannes on nyt takana päin. Alkaa kai olla aika siirtyä blogissakin puhumaan enemmän raskaudesta kuin keskenmenosta. Niin vaikka keskenmeno seuraa minua varmasti vielä vuosia. Yritän koota tähän postaukseen kaikki ne ajatukset keskenmenoon liittyen, joita en ole vielä sanonut mutta haluan sanoa. Kenties sitten pystyn keskittymään enemmän nyt tulossa olevaan pieneen jo menneen pienen lähdön vatvomisen sijaan. Tavallaan on kai jollain tavalla nurinkurista, että...

Minusta tuntuu, että tämän haasteen kysymykset kertovat enemmän meidän avioliitosta ja miehestäni kuin minusta. Mieheni on suomalaisen miehen perikuva. Hänestä kyselyt ovat hölmöjä eikä hän välitä kielentää asioita. Minusta kyselyjä on hauska tehdä ja lukea. Minäkään en välitä turhasta lässytyksestä. En esimerkiksi tykkää pohtia ihmissuhdeasioita tuntikausia. Siinä poikkean monesta ystävästä ja perheenjäsenestä - monesta naisesta. Oli miten oli, minusta on tärkeä - kuten lukija tietää -...

Tämän tekstin alkuperäinen otsikko oli Menovinkkejä pääkaupunkiseudulta. Se alkoi näin: "Kotiäitinä etsin jatkuvasti halpoja tapahtumia tai muita, joihin mennä. Minä tarvitsen uusia maisemia ja taapero virikkeitä. Jos jäämme kotiin koko päiväksi, niin iltaan mennessä taapero vetää tukasta..." Aloin kirjoittaa tätä postausta muistaakseni lokakuussa.En käsittänyt mammakavereitani, jotka olivat vain kotona koko ajan. Lähdin lapsen kanssa joka päivä leikkipuistoon tai tapaamaan jotakuta....

Olen kuullut paljon sellaisia kommentteja kuin: Sain vauvan vaatteet halvalla, kun ostin ne kirpparilta. Äitiyspakkaus kannattaa ottaa. Niillä vaatteilla pärjää jo pitkälle. Ostan mahdollisimman vähän vaatteita vauvalle ja pesen niitä. jne. jne. No meillä se ei mennyt niin. En ole mennyt ystävien kanssa lastenvaatekirpputoreille tai shoppaillut Polarn o. Pyretissä mahdollisimman pientä määrää vauvan vaatteita. Totuus on se, että olen myös katunut äitiyspakkauksen ottamista. Rahasta olisi ollut...

...kuin ne tulevat. Ultrapäivä. Joskus tulee jotain ja joskus jotain muuta, mutta asioista on turha murehtia etukäteen. Olen toistellut tätä lausetta (=virkettä, I know!) blogissani usein. Ympärilläni on paljon erityisesti naisia - sori vaan ladies - jotka murehtivat asioista aivan turhaan. En sano, että kaikki naiset murehtisivat turhaan. Me olemme monenlaisia ja erilaisia ja samanlaisia ja toisenlaisia. Minäkin murehdin toki joitain asioita, mutta kokemusten kertyessä ajattelen koko ajan...

Nostan vanhan blogeja kiertäneen haasteen. Missä on teidän kodin todellinen punaisen maton paikka? Jos joku ei tiedä punaisista matoista, niin tsekatkaapa joskus yksi Suomen parhaista televisio-ohjelmistaSuomen kaunein koti. Ohjelmassa punainen matto kertoo tuomareille asukkaan lempipaikan kotona. Tuomareiden rooli on siis luonnollisesti etsiä sitä Suomen kauneinta kotia. Muitten postauksia alhaalla ↓ Suomen kaunein koti -ohjelmassa punaisen maton paikka on yleensä kodin edustavimmalla ja...

Nyt mennään aikaa, jolloin edellinen oli jo kuollut, mutta en tiennyt sitä vielä (tämänhetkiset viikot edelleen ilman ultraa epäselvät, 11. tai 12. viikko joka tapauksessa). Eilen olin neuvolassa ja neuvolatäti sai kuin saikin dopplerilla kuulumaan sydänäänet. Tämä pieni on siis vielä elossa. Tällä hetkellä raskaana olo tuntuu nimenomaan siltä - nimittäinraskaana ololta, ei sinänsä vauvan odottamiselta. Edellisen pienen kohdalla se oli toisin. Kutsuimme häntä nimeltä ja odotimme häntä...

Muuttaessani turvallisesta pikkukaupungista pääkaupunkiseudulle kohtasin jotain, mitä en kerta kaikkiaan ollut aiemmin kohdannut. Pääkaupunkiseudulla on rikkaita ja köyhiä. Ennen sitä luulin vilpittömästi, että Suomen mittakaavan rikkaus ja köyhyys on muutaman kymppitonnin erotus. On niitä, joilla on alkoholin kanssa ongelmia. He elävät tuilla tai vähällä rahalla tai lainailevat muilta. Sitten on lapsiperheitä, joiden äiti on kotona ja heillä on tiukkaa rahasta, mutta hekin pärjäävät. Ja on...

Niin, tämä on siis meidän tytön ensimmäinen aurinkomatka - ja minun ensimmäinen aurinkomatka! Täytän tänä vuonna 29 vuotta. Olen matkustellut varmasti yhtä paljon kuin keskiverto 29-vuotias. Olen käynyt kolmessa eri maanosassa, kymmenessä eri maassa. Käynyt seikkailumatkoilla. Nähnyt sodan autioittaman kaupungin ja luodinrei'ät poliisiaseman ikkunassa (kuin reikäjuusto!). Nähnyt miinakentät, tupakanmyyjät pahvilaatikkojen päällä ja aasikuskit autojen seassa. Käynyt maassa, jossa minua luultiin...

Mennään noin rv 10. Tähän mennessä neuvolan ja minun laskutavat vielä eroavat toisistaan, parin viikon päästä ultrassa selviää, millä viikolla oikeasti mennään - jos päästään sinne asti. Olen aloittanut monta postausta ja sitten jättänyt monta postausta kesken. Inspiraatio kaikkeen on hukassa, sekä kivoihin että tylsiin juttuihin. Joka toinen hetki päätään nostava kuvotus häiritsee, väsyttää. Kirjoitin pari viikkoa sitten alkuraskausoireista postauksen (postaus 20.12.), jossa sanoin, että...

Pidin 10 päivän blogijoululoman. Lopussa en uskaltanut käydä katsomassa, kuinka vähän blogissa olisi lukijoita ilman postauksia. Tänään vuoden viimeisenä päivänä kuitenkin avasin tilastot. Olin hyvin yllättynyt. Joku oli oikeasti lukenut vanhoja postauksia. Yllätykseni oli vielä suurempi siitä, että blogi oli noussutBlogit.fi perheblogien suosituimpien listalle. Kiitos lukijat yllätyksestä! Ja kiitos vuodesta 2018! Olen pohtinut viime aikoina, että mihin suuntaan lähtisin tätä blogia viemään....