Unelmien elämistä ja toteuttamista mammatyyliin. Aiheina lapset, koti, äitiys ja kotiäitiys.
Kategoriat: perhe, koti, lapset
Suosituimmat: 13
Kuumimmat: 19
Uusimmat: 73

Minulle on alkanut muodostua tyttöjen äiti -identiteetti. En viittaa nyt vaaleanpunaisiin pitsihörhelöihin (vaikka niitäkin rakastan!) vaan siihen ilmiöön, että molempien lasteni henkinen, fyysinen, psyykkinen identiteetti on nainen. Vauvasta se ei toki tule vielä niin esille. No jaa esimerkiksi ääntely on kyllä hyvin naisellista. En tarkoita itkua vaan hänen muita äännähdyksiä. No niin mutta fyysiset ominaisuudet sikseen. Vanhemman tyttäreni sukupuoli tulee hyvin selkeästi esille monessa...

Iltaisin menen nukkumaan kaksikuukautista vauvaa kädestä kiinni pitäen. Hänen pinnasänkynsä on meidän sänkymme vieressä. Olen juuri sillä etäisyydellä, etten unissani voisi tukehduttaa häntä mutta saan kuitenkin pidettyä kädestä kiinni. Jos pidän häntä kädestä kiinni, niin ehkä hän ei pääse kuolemaan. Kuin siinä olisi jotain taikaa. Jos pidän häntä kädestä kiinni, hän ei lähde luotani. Vaikka eihän se oikeasti niin mene. Hänen lähtönsä ei ole minun käsissäni. Ajattelet, että minulla on...

Blogihaaste jes! Alkuperäinen haastaja Kolmistaan-blogin Karoliina. Muita haasteen tehneitä linkkilistalla postauksen lopusta. Vaihdat lakanat. Ehdottomasti liian harvoin. En ole ihan varma. Kerran kuussa tai kahdessa ehkä? Vaihdat pyyhkeet. Nämä on niin vaihtelevia juttuja. Riippuu siitä, kuinka likaisia pyyhkeet ovat. Lastenpyyhkeet paljon useammin kuin aikuisten. Ne ovat aina jossain pissassa tai muussa. Ehkä kerran viikossa, jos otetaan kaikkien pyyhkeitten keskiarvo. Peset hiukset....

Hetkittäin. Mieheni tuli iltavuorosta kotiin kymmenen jälkeen. Huomasin, etten ollut vaihtanut vauvan vaippaa aamun jälkeen kertaakaan. Huono äiti! Hetki voi muuttua rauhallisesta kaoottiseksi ennen kuin sen ehtii edes huomata. Joskus koko päivä tuntuu olevan yhtä ja samaa kaoottista hetkeä. Perusasiat kuten vaipan vaihto saattavat unohtua. Kaksivuotias pelkää imuria. Olin paniikissa sängynalusötököiden takia. Yritin pitää tytärtäni kaukana sängynaluslaatikoista samalla, kun imuroin toisella...

Viime viikolla odottelin miestäni yhtenä päivänä töistä kotiin. Olimme tyttöjen kanssa kolmestaan kotona. Yhtäkkiä sydämeni alkoi läpättää tahtiin, joka tuntui olevan aivan sekaisin. Syke oli jotenkin tavallista pinnallisempaa kuin sydän ei olisi löynyt oikeita lyöntejä ollenkaan. Minulla on ollut rytmihäiriöitä ennenkin (vt. esim. keskenmeno - linkki), mutta ne eivät koskaan ole olleet tällaisia. Nytkö mä kuolen? Panin vauvan nopeasti babysitteriin. Jos kuolen, niin vauva ei saa olla...

Rv 41+2 klo 7 heräsin housut märkänä. Mieheni oli lähtenyt aamulla töihin. Pari viikkoa meillä päivystänyt äitini ja tyttäreni nukkuivat vielä. Hipsuttelin alas. Osasin neuvolan ohjepaperin ulkoa. Piti laittaa side ja katsoa tuleeko lapsivettä tosiaan. Tein niin, mutta tiesin kyllä, että se oli lapsivettä. Pistin miehelleni viestin Minua alkoi pelottaa. Supistukset eivät olleet alkaneet vielä, mutta absoluuttinen kipu oli tulossa. Joutuisin kohtaamaan sen ehkä vielä tänään! (Huomaa, että koko...

En kommentoi? Nyt kommentoin. En edes tiedä. Kirjoittaminen alkoi olla ahdistavaa. Myös kirjoittamattomuus ahdisti. Mieheni ei pitänyt siitä, että kirjoitin. Hän oli jäänyt työttämäksi ja syytti minua, kun käytin aikaa kirjoittamiseen eikä hän voinut käyttää sitä aikaa työnhakuun. Hän lopetti kännykällä pelaamisen samoihin aikoihin kuin minä kirjoittamisen. Olen samaa mieltä. Kirjoittaminen vei liikaa aikaa. Mieheni aloitti pelaamisen uudelleen jo monta kuukautta sitten. Minä en ole halunnut...

I had it all. Oh really? Viisi vuotta sitten elin aivan toisenlaista elämää kuin nyt elän. Kävin kaupungin kalleimmalla kuntasalilla. Poljin kuntopyörällä ja katselin Täydellisiä naisia, sarjaa, jota vihasin jo silloin. Istuin infrapunasaunassa ja luin naistenlehtiä ja välillä kävin uima-altaalla. Istuin aina tietyin väliajoin kaupungin yhdellä kalleimmista salongeista ja värjäytin hiuksiani blondeiksi. Asuin kerrostalossa meren rannalla, kaupungin kalleimmalla kadulla. Meri näkyi ikkunasta. I...

Yksi parhaista ystävistäni on menossa naimisiin ensi viikolla. Tämän kirjoitin hänelle, kun hän kertoi poikaystävänsä kosineen häntä: Juu no worries. No c'mon ei -- (mieheni)kään kosinta kovin romanttinen ollut ja meillä on kuitenkin jo kohta kolmatta vuotta romanssi päällä. Puhuit jotain siitä jostain kriisistä joskus ja halusin sanoa siihen:Minullahan oli kanssa siinä paha kriisi, kun tipahdin ja korkealta. Siis jo ennen seurustelua. Tuota tuota, minä tiesin, että - - (mieheni) oli minua...

Keneltäkään ei ole varmaan jäänyt huomaamatta, että teen jokikisen vastaan tulevan haasteen. Rakastan niitä. Ehkä siksi, että valmiiseen malliin kirjoittaessa ei tunnu kuin työntäisin junaa eteenpäin. Voin kirjoittaa tarvitsematta niin painaa ja suunnitella kaikkea. A. Aurinko Varsinkin näin talvella aurinkoinen päivä on erittäin hyvä päivä. B. Blogi Harrastukseni. Keino purkaa ajatukset ja olla osa jotain suurempaa keskustelua, sanoa mielipiteensä. C. China Ei tullut suomenkielistä sanaa...

... ja irtoaako istukka, kun isosisko potkii mahaa? Jotkut hetket ovat sellaisia, että ne voivat muuttaa koko elämän - tai olla muuttamatta. Elämä tuntuu valuvan silmien edessä pois ja joskus et edes tajua sitä. Yhtäkkiä kaikki onkin epävarmaa. Missään ei tunnu olevan mitään järkeä. Turvallisuudentunne on poissa. Olimme tyttäremme 1,5-vuotisneuvolassa. Lääkäri kuuli sydämessä sivuäänen. Hän kertoi, että ne olivat hyvin yleisiä. Saimme kontrolliajan. En usko, että se on mitään vakavaa. Silti...

Rv 16. Tosiaan ensimmäisessä raskaudessa ensimmäinen kysyi mahasta vasta jossain kuuden kuukauden tienoilla. Ja kuten olen maininnut, niin vielä yhdeksännellä kuulla joku tosissaan kysyi, että olenko raskaana. Olisinko ollut viikolla 37. Hyvin lähellä täysiaikaisuutta joka tapauksessa. Siinä vaiheessa itse olin varma, ettei kellään olisi ollut asiasta enää epäilystäkään (ks. kuvat viikolta 37 alla). Olin koko raskauden ajan tavannut kysyjää viikoittain. Hän oli vanhempi nainen, itselläänkin...

Tämä on raskausoirehaaste. Tervetuloa osallistumaan! Keräsin vau.fi-, kaksplus.fi- ja terve.fi-sivustojen mainitsemat raskausoireet viikoilta 0-15. Olen huomannut, että tosi moni bloggari - ja ystävä - menee minun kanssa ihan samoilla viikoilla, joten olisi mielenkiintoista kuulla myös teidän oireita. Tervetuloa osallistumaan myös silloin, kun joskus tulevaisuudessa menette noilla viikoilla tai olette jo pitemmällä. Samanlainen haaste luvassa myös viikoilla 30 ja 40/42, jos vauva pysyy...

Olen melkein varma, ettei minun pitäisi kirjoittaa tätä postausta - tai ainakaan lisätä siihen yhtään kuvaa. En voi vastustaa kiusausta. Minun pitäisi kai pitää omalta osaltani täydellinen-äiti-myyttiä yllä. Bloggareiden täydelliset kodit, täydelliset lapset, lastenvaatteet, täydelliset valinnat, täydellinen jaksaminen... Elämässäni on ollut vaiheita, jolloin olen saanut pidettyä monia myyttejä yllä. Viime aikoina enenevässä määrin tuntuu siltä, etten saa pidettyä yllä enää yhtään myyttiä....

Tulomatka viimeisimmältä lomamatkaltamme (vt. postaus 10.1.) ei ollut yhtä kaoottinen kuin menomatka yksivuotiaamme kanssa. Tulomatkalla kitinää kesti ehkä vain 40 minuuttia. Menomatkalla sitä oli kestänyt paljon pitempään. Silti moni kanssamatkustaja kommentoi Suomessa lentokentällä, että on itku lakannut tms. Lapsi oli edelleen hereillä (olimme Suomessa puolenyön aikoihin), mutta olimme saaneet venytettyä ja vanutettua tytön kitisemättömyyttä. Yksi kommentoijista oli muutamaa kuukautta...