Retkijuttuja ja retkeilyvarusteiden valmistusta
Kategoriat: retkeily, käsityöt, ulkoilu
Suosituimmat: 84
Kuumimmat: 43
Uusimmat: 545

On tullu jo tavaksi, että Hartolan reissulta kotiintuomisena on neljä lintua. Niin on ollut kolmella edeltävällä ja niin oli tälläkin kertaa. Eilen heti mennessä iltasella tuli venerannasta yksi sorsa, mutta iltalentoa ei ollut. Aamulla lähdin kiertelemään pyypillin kanssa. Sainkin yhden pyyn. Kiväärireppu oli koeajossa ja tuli riistapussikin käyttöön. Kyllä oli suorastaan nautinto kantaa kivääriä tuolla tavalla selässä. Ei painattanut mistään koko viiden tunnin kierroksella....

Sitten, kun joskus sen ukkometson on saanut, meni niitä patruunakotelosta löytyviä varapanoksia tai ei, on mehto saatava kuljetettua leiriin tai autolle. Tätä, ja yleisesti pienriistan riiputusta varten tein riistapussin, jonka voi kiinnittää kiväärirepun tai rinkan Molle-kujaan tai vaikka oksaan roikkumaan. Pussi on yksinkertainen verkkokangaspussukka. Yläosassa on kuminauhalenkit viidelle linnunkaulalle. Mitään en mitannut, mutta kokoluokka on sellainen, että pussiin mahtuisi arviolta...

Kiväärireppuun ompelemani Molle-kujat on innostanut miettimään mitä sitä esimerkiksi leiristä tai autolta tehtävälle päiväreissulle kanalintumetsällä tarvitsee. Yksi on tietysti patruunakotelo, jos sattuu joskus menemään varapanoksille. Pidin asian yksinkertaisena ja kiinnitin vain cordurapalaan sopivin välein 50mm leveää jämäkkää kuminauhaa. Tähän menee molempien hernepyssyjeni, .222 magnum ja .308, panokset yhtälailla. 10 kappaletta patruunoita mahtuu ja se riittää päivän tuliannokseksi, kun...

Heinäkuussa korjaamani kelvoton asepussi sai uuden käyttöominaisuuden; pehmeästä asepussista tuli nyt myös selässä kannettava kiväärireppu. Lisäsin kaksi D-lenkkiä tukin puoleiseen päätyyn normaalia kantohihnan paikkaa leveämmälle ja kiinnitin toisen remmin pussiin. Nyt asepussi on selässä pystysuorassa piippu alaspäin ja paino molemmilla hartioilla. Tämän kanssa on mukavampi kierrellä haulikko kädessä rämeiden reunoja pomppulintujen perässä ja samalla kiikaroida aukeilta mahdollisia...

Lähdin aloittamaan metsäkanalintujen pyyntiä Kuruun valtion maille samaan paikkaan, jossa olin viime syksynäkin yhden jahtivuorokauden loppukaudesta. Paikka tuli todettua hyväksi, kun siellä teeriä lenteli ja sain yhden mustan teeren kiväärillä pudotettuakin. Näin alkusyksyllä aurinko nousee niin aikaisin, kello 6.35, että menin tällä kertaa jo illalla valmiiksi passiin suon laitaan. Matkaa Espoosta kohteeseen on se noin 2,5 tuntia. Saavuin perille kahdeksan kieppeillä ja ehdin virittelemään...

Lintukausi jatkuu. Sunnuntain vietin sorsastamassa aamun ja illan osalta. Päivällä vaihdoin autoon öljyt ja koiranluun ja sen lisäksi ampumaradalla kohdistin lintukiväärini Sakon .222 magnumin valmiiksi, jos vaikka perjantaina alkavaan kanalinnustukseen tai ulkoluodoille tässä joku päivä joutaisi. Aamu alkoi mukavasti, kun järveä kiertäessä hyppäsi kaislikosta 5 heinäsorsaa sopivin välein. Ehdin Valmetilla niistä kolme pudottaa, kun olivat sen verran hitaita lähtijöitä, että lataamaankin ehti...

Aiemmin kerroin pulpetin rakentelusta ja lauantaina kävin laittamassa sen veneeseen kiinni. Tässä jutussa kuvia. Jatkokehittelynä vähän kävi mielessä, että pulpettiin voisi kiinnittää myös tuulilasin ja mahdollisesti vapatelineitä. Kenties muutakin. Korkeus on juuri sellainen kuin halusinkin. Ratti ei ole enää polven korkeudella ja seistessäkin siihen ylettyy köyristelemättä. Vähän tuollainen laatikkohan se on, mutta tarvittaville härpäkkeille on nyt tilavaraus ja toiminnallisuus...

Tämän vuoden sorsastus ja sitä kautta myös metsästyskausi lähti osaltani ihan mukavasti käyntiin. Edellisenä iltana raivaamani passipaikan eteen oli yllättäen saapunut 6-7 heinäsorsaa nukkumaan ja huomasin ne tullessani järvelle odottelemaan puolta päivää noin kello 11.15. Sorsat ja minä jaksoimme odotella kauden alkua riittävän pitkään ja kellon lyötyä 12 osa heinureista ei herännyt päiväuniltaan. Hyvin tuntui olevan lintuja liikenteessä kahdella järvellä, joilla kävin kiertämässä perjantain...

Puutyöt ovat minulla käsitöiden suosikki, mutta asuinpaikat viime vuosina eivät ole liiemmin tukeneet sitä harrastusta ja käsityöt on painottuneet kangasprojekteihin. Tällä kertaa vaihteeksi veistellään kuitenkin jotain puusta. Vanhassa Poosu-pulpettiveneessä ohjaus on aina ollut harmittavan matalalla, kun ratti on istuessa polvien korkeudella ja seistenkään ei ylety selkä suorana ottamaan ratista kiinni. Aloin tästä syystä rakentamaan uutta korkeampaa ja samalla hieman leveämpääkin...

Melkein viikko meni Putsaaressa mökillä kesäloman lopusta. Avustin kattoremontissa, mutta ehti siinä paljon muutakin touhuamaan ohessa. Veneiltyä tuli ainakin pari sataa kilometriä myös uloimmilla luodoilla ja kalasteltua. Samalla kartoitin Deeper Pro -kaikuluotaimella alueen saarien välisiä hankalia veneväyliä syvyyskartoiksi. Sauna tietysti lämpeni joka päivä myös. Noin kaksi kiloa ahventa osui verkkoon aina, kun ne laski. Joka yö ei viitsinytkään sitten kalastaa, kun ei olisi saanut kaikkea...

Tästä linkistä reissun ensimmäiseen osaan. Kierroksesta jäi ensimmäisen päivän jälkeen jäljelle viitisentoista kilometriä eli kolmisen tuntia aktiivista melontaa. Ajattelin herätä aikaisin ja näin välttää päivän kuuminta ajankohtaa vesillä, mutta ennen seitsemää en saanut vielä silmiä pysymään auki. Keitin aamukahvit ja purettiin leiri. Aamupala varsinaisesti pureskeltiin vasta kanootissa, joten liikkeellelähtö oli verrattain nopea. Leirisaari oli hieno ja niin oli hienoa sen ympäryksetkin...

Jo vuosikaudet on ollut mielessä, että vanhempien mökkijärveltä Viheriltä on pääsy kahdesta eri kohdasta Jääsjärvelle, joka mahdollistaa mainion rengasreitin toteuttamisen kanootilla. Matkaa tällä kierroksella on noin 40 kilometriä ja reitin varrelle sattuu mukavasti retkeilyä tukevia palveluita virallisten tuli- ja leiripaikkojen (linkki kartan lataukseen), huoltoasemien, uimarantojen muodossa ja muutenkin. Kovinkaan tunnettu tämä vesireitti ei liene suuren yleisön eikä ehkä edes...

Alkaa olla kota valmis. Halkaisija tällä on reilut 3,6 metriä, korkeus 2,2 metriä ja painoa alle 1700 grammaa. Majoite toimii varmaan noin 4 henkilölle, mutta on alhaisen painonsa vuoksi ihan hyvin yhdenkin henkilön kannettavissa. Kaikissa reunoissa on 25-30 senttiset liepeet laavukankaasta ja itse kate on valmistettu kierrätetystä 20D silikonipintaisesta polyesterikankaasta, joka ei juurikaan veny märkänä ja lisäksi on painoltaan aika kevyttä, noin 40 grammaa neliöltä. Kodassa on 8 kulmaa...

Viime syksynä sain moitteet erätarkastajalta lupien ja aseiden tarkastuksen yhteydessä Lieksassa lintumetsällä, kun Tikan asepussin vetoketju oli rikki aseen perän puoleisesta päästä eikä sitä saanut kokonaan kiinni. Se voitaisiin tulkita siten, että ase ei ole kunnolla suojuksessaan, kuten sen moottoriajoneuvossa kuuluu olla ja tavallaan se on sieltä vedettävissä ulos avaamatta vetoketjua, vaikka ei todellisuudessa ollutkaan, koska kiikari ja bipodin jalat olisi ottaneet kiinni. Ilmeisesti...

1.7 kävin vetämässä viimeksi kuhaa Helsingin edustalla ja saaliina oli 60 veneessä käynyttä kohdelajin edustajaa kello 22 ja 02 välisenä aikana. Valitettavan pieni osuus noista merellä on mitallista, mutta tilanteita riittää ja aina on jotain kotiinkin asti saanut. Nyt illalla soudeltiinkin vaihteeksi Hartolassa kotijärvellä ja saaliina kahden tunnin uistimen vedon aikana oli kymmenkunta kuhaa, pari haukea ja ahventa. Kuhien keskikoko oli parempi kuin merellä, mutta en silti ottanut ylös...